Missä ja milloin revontulia havaitaan?

Suomen alueella revontulia näkyy eniten Pohjois-Lapissa Kilpisjärven leveyspiirin tuntumassa. Taivaan ollessa kirkkaana pimeään aikaan revontulia havaitaan siellä keskimäärin kolmena yönä neljästä (75 % öistä). Utsjoen Lapissa tämä suhdeluku on noin 10 prosenttiyksikköä pienempi. Sadan prosentin esiintyvyys (revontulia näkyy joka yönä) saavutetaan Jäämeren rannikolla Pohjois-Norjassa. Vielä pohjoisemmassa revontuliovaalin sisäpuolella revontuliöiden määrä taas vähenee. Etelään päin mentäessä niiden lukumäärä pienenee myös nopeasti. Sodankylän seuduilla keskimäärin joka toisena yönä nähdään revontulia, Oulun–Kuusamon alueella joka neljäntenä.

Aivan eteläisimmässä Suomessa Helsingin seuduilla ainoastaan yksi yö kuukaudessa on tilastollisesti mahdollinen revontulten havaitsemiseen. Pilvisinä öinä ei revontulia luonnollisestikaan nähdä, ja asutuksen valojen keskeltä täytyy siirtyä pois pimeälle seudulle tähytäkseen tuloksellisesti pohjoiselle taivaalle.

Revontulten leiskunta vaihtelee myös kellonajan mukaan. Illalla kello 21 (Suomen talviaikaa) keskimääräinen esiintymistodennäköisyys Lapissa ylittää 50 %. Se saavuttaa huippunsa noin kello 23.30, jolloin on magneettinen keskiyö ja revontuliin liittyvät Maan magneettikentän häiriöt ovat suurimmillaan. Aamuyöllä revontulten määrä vähenee siten, että neljän–viiden aikaan niiden esiintymistodennäköisyys laskee alle 50 %:n.

Auringonpilkut säätelevät revontulien esiintymistä

Revontulia virittävät sähköiset hiukkaset lähtevät Auringosta. Näiden hiukkasten määrä vaihtelee 11-vuotisessa jaksossa yhdessä auringonpilkkujen kanssa. Revontulten esiintymistiheys ei kuitenkaan tarkkaan noudata tasaisesti aaltoilevien auringonpilkkujen vaihteluja. Eniten revontulia esiintyy tyypillisesti pari vuotta auringonpilkkumaksimin jälkeen, kun pilkkujen määrä on jo kääntynyt laskuun. Auringon aktiivisuus säätelee revontulten määrää voimakkaimmin eteläisemmillä alueilla, kun taas Lapissa revontulia esiintyy tasaisemmin kaikkina vuosina.

Joskus auringonpilkut katoavat lähes kokonaan vuosikymmeniksi. Silloin ei myöskään havaita revontulia juuri lainkaan. Viimeksi tällainen poikkeuskausi oli 1800-luvun alussa, jolloin koko Euroopassa merkittiin muistiin vain muutama revontuliyö parin vuosikymmenen ajan.

Yllä olevat tilastot perustuvat pääosin 1990-luvun revontulihavaintoihin. Vuosien 2006–2009 revontuliaktiivisuus oli poikkeuksellisen vähäistä revontulivyöhykkeen keski- ja eteläosissa, kun Auringon aktiivisuuden kasvu kohti uutta maksimia oli hidasta. Myös revontulien esiintymistodennäköisyydet tuona aikana ovat olleet hieman edellä esitettyä alhaisempia, esimerkiksi Kilpisjärvellä niitä nähtiin vain noin joka toisena yönä. Ainoastaan hyvin pohjoisilla leveyspiireillä (esim. Huippuvuorilla) revontulia esiintyi tuolloinkin lähes yhtä säännöllisesti kuin aktiivisempinakin jaksoina.