Maapallon pyörimisliike kääntää avomeren virtauksia menosuunnastaan oikealle. Tätä kutsutaan coriolisilmiöksi. Altaiden topografia ohjaa virtauksia, synnyttäen erikokoisia pyörteitä. Itämeren virtaukset riippuvat säätilasta ja ovat siksi vaihtelevia eikä valtamerillä tavattavien pysyvien virtausten kaltaisia merivirtoja esiinny. Lounaistuulet ovat Itämerellä vallitsevia ja ne yhdessä maapallon pyörimisen kanssa saavat Itämerellä aikaan vain pitkäaikaisena keskiarvona havaittavan vastapäivään tapahtuvan kiertoliikkeen.

Pintakerroksen virtaukset

Pintakerroksen hetkelliset virtausnopeudet ovat tyypillisesti 5–10 senttimetriä sekunnissa, mutta kovilla myrskyillä virtaukset voivat olla 50 senttimetriä sekunnissa. Altaiden välisissä kapeissa salmissa virtaukset voivat olla vieläkin nopeampia, jopa yli metrin sekunnissa. Meren virtausten nopeus on tyypillisesti kuitenkin vain 1–2 % tuulen nopeudesta. Merivesi on massaltaan paljon ilmaa painavampaa, ja kun se lähtee liikkeelle, ei se hetkessä pysähdy. Siksi kovien tuulten tyynnyttyä merivesi voi virrata vielä tyynelläkin säällä havaittavan kovaa.

Pohjanläheiset virtaukset

Syvät pohjanläheiset virtaukset riippuvat paikallisesta topografiasta ja ovat yleensä hitaampia kuin pintakerroksen virtaukset. Syvien virtausten nopeudet ovat muutamia senttimetrejä sekunnissa. Tosin joskus pohjan muodot voimistavat virtauksia.