 |
|
|
|
Kysymyksiä ja vastauksia | Sää ja meteorologia
Sääennusteet ja meteorologia
Sääennusteet ovat vanhaa mainettaan parempia. Ennusteiden osuvuutta on seurattu Suomessa vuosikymmeniä ja olemmekin edelläkävijöitä osuvuuden seuraamisessa Euroopassa. Ennusteiden osuvuus on parantunut, koska meteorologit ovat entistä osaavampia. Myös sääennustusmallit ovat parantuneet. Siinä on ollut apuna sekä meteorologian kehitys että tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvu. Ilmatieteen laitos raportoi ennusteiden osuvuudet liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain.
Lämpötilaennusteet ovat parantuneet eniten. Lämpötilaa kahden vuorokauden päähän pystytään ennustamaan nykyään yhtä hyvin kuin viitisen vuotta sitten yhden vuorokauden päähän. Yhden vuorokauden lämpötilaennusteet toteutuvat lähes 90 prosenttisesti ja kahden vuorokauden noin 85 prosenttisesti. Kuvassa lämpötilaennusteiden osuvuudesta yhden vuorokauden ennuste on merkitty vihreällä ja kahden vuorokauden ennuste oranssilla.
Sade-ennusteet ovat suunnilleen yhtä hyviä kuin lämpötilaennusteet. Yhden vuorokauden sade-ennusteissa osuvuus on 88 prosenttia ja kahden vuorokauden 84 prosenttia.
Kovan tuulen osuvuutta seurataan myös. Tuuliennusteissa kahden vuorokauden ennusteet ovat parantuneet enemmän kuin yhden vuorokauden ennusteet.
Ilmakehän kaoottisuus rajoittaa aina sään ennustettavuutta. Erityisen vaikeita ennustaa ovat kesäiset matalapainetilanteet. Sään ennustaminen perustuu nykyisin suurelta osin tietokoneella laskettuihin numeerisiin ennusteisiin.
Silloin tällöin numeerisissa ennusteissa on suuria keskinäisiä eroja. Jopa saman mallin eri päivinä lasketuissa ennusteissa voi olla suuria eroja. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös säätiedotuksiin.
Numeeristen mallien kehityksen myötä hankalat tapaukset toki vähenevät, mutta eroon niistä päästään tuskin koskaan. Ilmakehä on niin monimutkainen järjestelmä, että sen kaikkia oikkuja meteorologitkaan eivät pysty koskaan hallitsemaan.
Radioluotain on ilmatieteellinen mittauslaite, joka rekisteröi ilman lämpötilaa, painetta, kosteutta ja tuulen voimakkuutta ja suuntaa maanpinnalta lähtien aina noin 30 kilometrin korkeuteen saakka. Luotaimet nousevat ilmaan kaasupallon mukana. Osa palloista kuljettaa myös mukanaan ilmakehän otsonia tai radioaktiivisuutta havaitsevia mittalaitteita.
Ilmatieteen laitos lähettää radioluotaimia ylös ilmakehään kolmelta paikkakunnalta: Jokioisista, Tikkakoskelta ja Sodankylästä. Jokioisista ja Sodankylästä pallot lähetetään klo 02, kesäaikana klo 03 ja klo 14, kesäaikana klo 15. Tikkakoskella ajat ovat 08 ja 20.
Radiosondi nousee vety- tai heliumkaasulla täytetyn pallon avulla ylös noin 30 metrin mittaisen kiinnityslangan varassa. Pallon halkaisija on lähdössä reilu metri, mutta nousun loputtua ennen pallon rikkoutumista jopa useita metrejä.
Pallo voi kulkeutua 100 - 200 kilometrin päähän lähetyspaikastaan, yleensä lännen tai pohjoisen puolelle. Näin luotauspalloja voi ajautua Suomen alueelle myös Ruotsista tai Baltian maista. Pallo rikkoutuu 20 - 30 km korkeudella ja putoaa havaintolaitteineen maahan. Putoamisesta ei aiheudu vaaraa ihmisille.
Säähavaintopallon jäännökset ja siihen kytketty radioluotain ovat täysin vaarattomia. Luotauspalloissa on valmistajan Vaisalan liikemerkki ja logo sekä tyyppimerkki.
Ellei luotaimessa ole palautusohjeita, voit joko säilyttää luotaimen itselläsi tai hävittää sen kuten minkä tahansa muun sähkölaitteen. Jos säilytät laitteen, poista paristo ja hävitä se kuten käytetyt paristot yleensäkin.
Vaisalan ohje laitteiden käsittelyyn englanniksi
Suihkuvirtaus-termiä käytetään yleensä ylätroposfäärissä eli noin 5-10 kilometrin korkeudella olevasta ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueesta. Käytännössä suihkuvirtausalueet ovat pitkiä ja melko kapeita, jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan.
Karttamuodossa suihkuvirtausten sijainteja voi tarkastella esimerkiksi saksalaisen Wetterzentralen www-sivuilla. Kartalle on merkitty eri värisävyin tuulennopeus noin 9 kilometrin korkeudella. Käytännössä suihkuvirtauksiksi katsotaan alueet, joissa tuulennopeus ylittää 30 m/s eli kuvassa näkyvät vihreät, keltaiset ja punervat sävyt ovat suihkuvirtauksia.
Maapallo saa auringonsäteilyä epätasaisesti, minkä vuoksi napojen ja päiväntasaajan välillä vallitsee suuret lämpötilaerot. Fysiikan lakien mukaan tämä aiheuttaa ilmakehään virtauksen, jonka voimakkuus riippuu lämpötilaeron suuruudesta. Talviaikaan, jolloin ilmamassojen etelä-pohjoissuuntaiset lämpötilaerot ovat tyypillisesti suurimpia, havaitaan myös kaikkein voimakkaimmat suihkuvirtaukset.
Suihkuvirtaukset vaikuttavat etenkin matalapaineiden kehitykseen ja suihkuvirtausten on toisinaan todettu olleen avainasemassa voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnyssä. Kaiken kaikkiaan suihkuvirtaukset ovat kuitenkin Suomessakin lähes jokapäiväinen ilmiö ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Lentoliikenteelle suihkuvirtausten sijainnit ovat tärkeitä tietoja joka päivä, koska virtausten kiertäminen saattaa vähentää polttoainekuluja sekä ikävää, joskus myös vaarallista turbulenssia.
Suomen ilmasto on lauhkeampi kuin Suomen leveysasteilla keskimäärin. Tähän vaikuttaa keskeisesti Atlantin lämmin Golf-merivirta.
Golfvirran lämpö kulkeutuu Suomeen tuulten avulla. Esimerkiksi Norjan rannikolla meriveden lämpötila on pohjoiseen sijaintiin nähden korkea. Golfvirran ansiosta meille Pohjoismaihin lännestä tulevat ilmavirtaukset ovat selvästi lämpimämpiä verrattuna tilanteeseen, jossa Golfvirtaa ei olisi.
Ilmatieteen laitoksen sääennusteet ulottuvat 10 vuorokauteen, ja yli 5 vrk:n ennusteet ovat vain suuntaa antavia. Syynä lyhyisiin jaksoihin on ilmakehän kaoottisuus, joka huonontaa ennustettavuutta.
Jonkin verran maailmalla tehdä tietokonemalleilla jopa vuodenaikaennusteita, mutta kovin hyviä tuloksia ei toistaiseksi ole saatu. Epävarmuus on niin suuri, että suurelle yleisölle ei tällaisista ennusteista ole mainittavaa hyötyä, ja ne voidaan helposti tulkita väärin.
Pitkän ajan säänennustaminen on täällä korkeilla leveysasteilla vaikeampaa kuin tropiikissa, jossa sää ei ole niin nopeasti vaihtelevaa kuin täällä. Siellä säänvaihteluihin vaikuttaa mm. El Ninõ, jonka ennustaminen tietokonemalleilla on helpompaa kuin meillä liikkuvien matala- ja korkeapaineiden ennustaminen.
Toki voi. Sään tarkkailuahan jokainen tekee: On niin painostavaa, että varmaan kohta tulee ukkonen. Nyt on palattava kotiin, kohta tulee sade kun pilvet nousevat. Reenjalaspilvet tietävät sadetta...
Mutkikkaampiakin sääntöjä on. "Halla hanhen siiven alla" pätee nykyäänkin ja sitä ornitologit seuraavat tarkkaan. Kun pohjoiseen purkautuu kylmää, saa se hanhet syysmuutolla liikkeelle. Koska hanhien nopeus on suurempi, havaitsemme ensin muuttavat hanhet ja vasta sitten myöhemmin kylmän purkaus ulottuu etelään ja tuo hallan.
Kansanennustajat ovat usein taitavia luonnontarkkailijoita sekä ymmärtäjiä ja ansaitsevat kaiken arvostuksen. Heillä voi myös olla paljon säilyttämisen arvoista perinnetietoa. Ennustusten luonne ja menetelmät tietysti eroavat meteorologien soveltamista.
Tänä päivänä hyvä menetelmä on kuunnella säätiedotus ja sitten itse tarkkailla, miten tilanne kehittyy ja meneekö se ennustusten mukaisesti. Varsinkin järven selällä ei omaehtoinen ja kokemukseen perustuva sään seuranta ole pahasta.
Lue lisää sään omaehtoisesta tarkkailusta ja ennustamisesta.
Viidenkymmenen vuoden aikana sään ennustaminen on edennyt jättimäisesti. Sama kehitys näyttää jatkuvan. Ennusteet paranevat edelleen hitaasti ja tasaisesti. Tässä on kuitenkin rajansa, kovin pitkiä yksityiskohtaisia ennusteita emme pysty koskaan tekemään ja aivan lyhytaikaisissakin ennusteissa voi jatkossakin olla virheitä.
Ennusteiden paranemiseen ovat vaikuttaneet koulutus, se että ilmakehää ymmärretään teoreettisesti entistä paremmin, uudet havaintojärjestelmät sekä ilmakehämallit. Viimeksi mainituilla on ollut ratkaiseva osuus. Niissä ilmakehän tila määrätään laskemalla. Laitteissa on tärkeintä ollut tietokoneiden kehittyminen. Mitä tehokkaampia tietokoneet ovat suorituskyvyltään, sitä tarkemmin voidaan laskea.
Sään ennustamisessa on kolme päävaihetta. Ensin tehdään havainto, sitten muodostetaan kuva vallitsevasta säästä ja sitten tämän perusteella tehdään ennuste. Käsin tehtynä tämä on yksinkertaista. Luetaan määräajoin sääasemien mittarit, piirretään sääkartta ja arvioidaan tuleva kehitys.
Tietokonelaskennassa asiat ovat toisin. Tällä hetkellä maailmalla ja Suomessa huomio on kiinnittynyt vallitsevan sään määräämiseen. Syynä on se, että on löydetty aivan uusia, hyvin vaikeatajuisia lineaarialgebraan nojautuvia menetelmiä. Tämän uuden lähestymistavan avulla voidaan viimeinkin ottaa kaikki irti uusista monimutkaisista havainnoista kuten satelliitti- ja tutkahavainnoista. Edes kaikista tämän hetken laitteista emme tiedä, mitä niillä vielä saadaan aikaan. Satelliitit havainnoivat auringonkiloa, pilvien liikkeitä, tähtien näkymistä, mittausvirheitä gps-mittauksissa. Saamme siis mitä merkillisimpiä tietoja mielikuvituksilla ajan hetkillä merkillisistä paikoista ja korkeuksista. Tärkeintä edelleenkin on tietokoneiden nopeutuminen ja teoreettisen ymmärryksen kehittyminen.
Virallisissa säätiedotuksissa pouta tarkoittaa yksinkertaisesti sateetonta säätä. Länsi-Suomessa puhekielen käsitteeseen pouta liitetään myös auringonpaistetta, kuten heinäpouta, mutta maan itäosissa poudalla tarkoitetaan vain sateetonta säätä. Pilvipoutaisella säällä taivas on pilvinen tai ainakin pilvisyys on pääosin runsasta, mutta on edelleen sateetonta.
Sään ennustaminen 100 % tarkasti on ilmakehän kaoottisen luonteen vuoksi mahdotonta. Sääennusteissa ennustamme siis aina todennäköisyyksiä.
Tiedotusvälineiden kautta annettavissa ennusteissa käytämme sanallisia todennäköisyyksiä esimerkiksi sateelle: "paikoin" vastaa noin 30 % todennäköisyyttä, "monin paikoin" noin 70 % todennäköisyyttä ja "yleisesti" noin 90 % todennäköisyyttä. Käytämme ennusteissamme myös muita ilmiön todennäköisyyteen liittyviä sanoja, kuten mahdollisesti, ajoittain yms. Kannattaa siis seurata ennusteiden sanamuotoja ajatuksen kanssa.
Monille ammattikäyttäjille, esimerkiksi maanviljelijöille, annamme myös numeerisia ennusteita ilmiöiden todennäköisyyksistä.
Televisioyhtiöt valitsevat itse työntekijänsä, myös sääosuuksien esiintyjät. Yleisradion tv-meteorologiksi on mahdollista päästä kun on opiskellut meteorologiaa, hallitsee säänennustamisen ja on esiintymiskykyinen. Televisioyhtiöt järjestävät koekuvauksia, joista valitsevat esiintyjät.
Meteorologiaa voi opiskella Suomessa ainoastaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meteorologiaan ei haeta erikseen, vaan yliopistolle pyritään fysiikkaan ja sieltä voi valita pääaineekseen sitten meteorologian.
Lisätietoja Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden osastosta www.atm.helsinki.fi/
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|