Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta. Kasvillisuuden yhteyttäminen sitoo hiilidioksidia ilmakehästä. Meriveteen liukenee hiilidioksidia paljon, mikä tapahtuu pääosin maapallon kylmillä polaarisilla merialueilla.

Hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä kasvavat noin 2 ppm (miljoonasosaa) vuodessa. Kasvukauden aikana pitoisuudet alenevat, kun hiilidioksidia sitoutuu yhteyttämisessä. Pitoisuudet vaihtelevat säätilojen myötä, kun mantereisilta tiheään asutuilta alueilta kulkeutuu korkeamman pitoisuuden ilmaa. Atlantilta kulkeutuvassa ilmassa pitoisuudet ovat alhaisempia. Kesällä, kun kasvillisuuden nielu on suuri, mantereisissa ilmamassoissa pitoisuus voi olla pienempi.

Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soista, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoista, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä. Ilmakehästä metaani poistuu valokemiallisesti hajoamalla ja maaperään.

Metaanipitoisuus ilmakehässä nousee nykyisin noin 5-10 ppb (miljardiosaa) vuodessa. Valokemiallisen hajoamisen vuoksi pitoisuudet laskevat kesällä. Suopäästöjen havaitaan kohottavan pitoisuuksia sopivissa sääoloissa kesällä ja syksyllä. Mantereisissa ilmamassoissa pitoisuus on suurempi kuin merellisissä.

Hiilimonoksidin (CO) eli hään päästöt tulevat epätäydellisestä palamisesta esimerkiksi liikenteestä, energiantuotannosta ja metsä- ja ruovikkopaloista. Hiilimonoksidi ei ole kasvihuonekaasu mutta se on hyvä merkkiaine saastuneille ilmamassoille. Hiilimonoksidi poistuu ilmakehästä pääasiallisesti valokemiallisissa reaktioissa, minkä vuoksi pitoisuudet ovat alhaisimmillaan kesällä. Ilmakehän hiilimonoksidipitoisuudet ovat hienoisessa laskussa.

• Pallas - Sammaltunturi

• Sodankylä

• Helsinki - Kumpula

• Utö

Pallas - Sammaltunturi

Sodankylä

Helsinki - Kumpula

Utö