Ilman kosteus

Ilman kosteus on ilmassa olevaa vesihöyryä, jota ei tavallisesti näe tai tunne. Lämpötila määrää, kuinka paljon vesihöyryä voi ilmassa olla. Mitä kylmempi ilma on, sitä vähemmän se pystyy pidättämään vesihöyryä.

Kosteuden määrää ilmaistaan useiden eri suureiden avulla.

  • Suhteellinen kosteus on yleisin. Se on prosenttiluku, joka ilmaisee, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä siihen nähden, mitä kyseisessä lämpötilassa voi olla enimmillään vesihöyrynä.
  • Kastepistelämpötila, lyhyemmin kastepiste, on lämpötila, johon ilman pitäisi jäähtyä, jotta siinä oleva vesihöyry alkaisi tiivistyä.
  • Kosteussisältö kertoo, paljonko ilmassa on painoyksikössä kosteutta.
  • Absoluuttinen kosteus ilmaisee, montako grammaa vesihöyryä sisältyy kuutiometriin ilmaa. Yksikkönä käytetään grammoja kuutiometrissä.
  • Kyllästyskosteus määrittelee, paljonko vesihöyryä ilmassa voi olla kussakin lämpötilassa. Jos ilmaan haihdutetaan väkisin vettä yli kyllästyskosteuden, vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi. Samoin käy, kun ilma jäähtyy, sillä silloin kyllästyskosteus laskee.

Hiuskosteusmittari

Kuva: Sari Hartonen
 

Ilman suhteellisesta kosteudesta ei voi päätellä, että sataako vai ei. Sumussa se on yli 90 ja udussa yli 70 prosenttia. Sateella suhteellinen kosteus on yleensä korkea. Talviaikaan suhteellinen kosteus on suurempi kuin kesäaikaan, jolloin sillä on myös vuorokausivaihtelu.

Talvella ulkoilmassa suhteellinen kosteus on suuri, vaikka vesihöyryä ei ilmassa olekaan paljon. Kun ikkunasta tulee ilmaa sisälle, sen lämpötila muuttuu. Lämpimämpään ilmaan mahtuu enemmän kosteutta, joten suhteellinen kosteus pienenee.

Lisätietoa sumuista ja uduista.

 

5.7.2017