Ilmatieteen laitoksen historiaa

Havainnontekijä Kaisaniemessä sääkopin ääressä. Alhaalla mies mustassa takissa on Gustaf Melander, laitoksen johtaja vuosilta 1907-1931. Kuva on 1920-luvun lopulta. Taustalla Ilmatieteen laitoksen puinen päärakennus. Kuva: Ilmatieteen laitoksen arkisto.

Ilmatieteen laitoksen varhaisin edeltäjäorganisaatio, Helsingin yliopiston magneettinen observatorio, perustettiin Keisari Nikolai I:n allekirjoittamalla päätöksellä 28.3.1838. Observatorion tehtäviin kuului mitata maan magneettikentän vaihteluja ja suorittaa ilmatieteellisiä havaintoja.

Vaikuttimet observatorion perustamiseen olivat puhtaasti tieteellisiä. 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa fysiikan tutkimuksessa sähköiset ja magneettiset ilmiöt tulivat suuren tieteellisen kiinnostuksen kohteiksi. Maapallon magneettisuus, ilman sähköisyys, salamat ja revontulet saivat paljon huomiota osakseen ja niiden tutkimuksessa tehtiin uusia merkittäviä tuloksia. Uusi tieteenala oli myös meteorologia.

Syytä maan magneettikentän vaihteluille ei ymmärretty, mutta systemaattiset observatoriomittaukset paljastivat ilman lämpötilamuutosten ja magneettikentän suunnan päivävaihteluissa saman vuorokautisen jaksollisuuden. Siten arveltiin, että maan magneettikentän heilahtelut aiheutuvat ilmakehän vastaanottaman auringon lämpösäteilyn vuorokausirytmiikasta. Havainnot auringon lämmön vaikutuksesta magneettikompassin suunnanosoituksiin haluttiin vahvistaa perustamalla eri puolille maapalloa erityisiä observatorioita, joissa tehtiin tarkkoja mittauksia sekä magneettisista ilmiöistä että meteorologisista suureista.

Observatorio Suomeen 1840-luvulla

Ensimmäiset observatoriot aloittivat toimintansa Pariisissa ja Berliinissä 1810-luvulla. Systemaattisempi observatoriotoiminta käynnistyi Göttingenissä Gaussin johdolla 1830-luvulla, josta saatiin esikuva Helsingin observatorion instrumentoinnille. 1800-luvun puoliväliin mennessä maailmalla oli toiminnassa Gaussin observatorioesikuvien mukaisesti parikymmentä magneettista ja meteorologista observatoriota.

Suomeen magneettinen observatoriotoiminta tuotiin Pietarin Tiedeakatemian johtaja Adolf Kupfferin aloitteesta. Kupfferin johdolla oli Venäjän keisarikuntaan perustettu 9 magneettista observatoriota, joista läntisin oli Pietarissa ja itäisin Alaskassa.

Tarkoitus oli laajentaa observatorioverkkoa länteen perustamalla havaintoasema Helsinkiin. Tehtävän käytännön toteutus lankesi fysiikan professori Johan Jakob Nervanderille (1805-1848), joka laajoilla matkoillaan Euroopan tieteen keskuksissa oli tutustunut geomagnetismiin ja erityisesti magneettisiin observatoriokojeisiin.

Observatorion tarvitsemat havaintorakennukset valmistuivat vuonna 1841, mutta varsinaiset havaintotoiminnat käynnistyivät 1.7.1844. Ympärivuorokautiseen havaintotyöhön oli palkattu 12 ylioppilasta, joiden tehtäviin kuului seurata magneettien liikkeitä tarkoilla kaukoputkilla ja merkitä myös lämpötila ja ilmanpainelukemat ylös. Havaintoja tehtiin noin 10 kertaa tunnissa.

Magneettisista mittauksista meteorologiaan

Myöhemmin 1800-luvun lopulla magneettisten mittausten osuus observatorion havaintorutiineissa jäi taka-alalle toimintojen painopisteen siirtyessä yhä enemmän meteorologiaan. Siitä oli osoituksena observatorion nimenmuutos vuonna 1881 Meteorologiseksi Päälaitokseksi, ja laitos siirtyi yliopiston alaisuudesta Suomen Tiedeseuran hallintaan. Vuosisadan alussa alkanut sähköraitiotieliikenne häiritsi herkkiä magneetteja niin paljon, että magneettiset havainnot jouduttiin lopettamaan vuonna 1912.

Vuonna 1919 laitoksesta tuli Valtion Meteorologinen keskuslaitos. Hallinnollisesti laitos siirtyi maatalousministeriön alaisuuteen. Kyseessä oli merkittävä organisatorinen muutos, koska tässä vaiheessa laitos sai valtion tutkimuslaitoksen statuksen.

Vuonna 1924 aloitettiin lentosääpalvelu, ja vuonna 1926 säätietoja alettiin välittää Yleisradion kautta.

Meteorologisen keskuslaitoksen Kaisaniemen päärakennuksen sääpäivystyshuone vuonna 1927. Vasemmalla on kaksi radistia työssään vastaanottamassa sääsähkeitä ulkomailta. Radioon annettiin aikamerkki triangelin lyönnillä, joka näkyy vasemmanpuoleisen radistin kasvojen kohdalla. Kuva: Ilmatieteen laitoksen arkisto.

Nykyinen nimi Ilmatieteen laitos otettiin käyttöön vuonna 1968. Samaan aikaan laitos siirtyi liikenneministeriön hallinnonalalle. Uudet toimitilat laitos sai vuonna 1966, kun Säätalo valmistui Kaisaniemeen.

Säätalo toimi laitoksen keskustoimipaikkana aina vuoteen 2005 saakka, jolloin Ilmatieteen laitoksen Helsingin toimipisteet muuttivat Kumpulan yliopistokampukselle varta vasten laitosta varten rakennettuun Dynamicum-toimitaloon.

Lue lisää

Heikki Nevanlinnan blogikirjoitus Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä