Jääpalvelun historia

Suomessa luonnon sanelema eristäytyminen talvikuukausiksi hidasti aikoinaan ulkomaankaupan kasvua ja taloudellista vaurastumista. Täysin poikki yhteydet Suomesta ulkomaailmaan eivät silloinkaan olleet, sillä posti kulki talvikuukausina Ahvenanmaan Eckeröstä Tukholmaan. Lisäksi jäätiet mahdollistivat pienimuotoisen kaupankäynnin naapurimaiden kanssa. Ankarina jäätalvina Merenkurkkuun muodostui pysyvä jääpeite, jota pitkin pystyttiin kulkemaan hevosilla ja autoilla Ruotsiin. Nykyään tämä ei ole mahdollista ympärivuotisen merenkulun pitäessä Merenkurkun jääkentän rikkonaisena.

1800-luku

Meriyhteyksien jokatalvinen katkeaminen oli suuri taloudellinen haitta, mistä johtuen 1800-luvun puolivälissä ryhdyttiin selvittämään mahdollisuuksia aloittaa talviliikenne Itämeren poikki. Selvitystyö tuotti tulosta ja säännöllinen talviaikainen meriliikenne Hangosta Tukholmaan aloitettiin talvella 1878. Vuonna 1890 Suomen valtio hankki ensimmäisen jäänmurtajan Suomeen. Ruotsissa rakennettu ’Murtaja’ turvasi Suomen ympärivuotisen kaupan Hangon kautta Keski-Eurooppaan ja Englantiin. Tämä johti siihen, että Hangon ja pohjoisen Itämeren jääolot tulivat yhä suuremman kiinnostuksen kohteeksi.

Aivan 1800-luvun lopussa saatiin jäähavaintoverkko toimimaan. Jääkarttoja piirrettiin Hangon majakalla, Bogskärissä, Utössä, Russarössä, Jussarössä, Porkkalassa, Harmajalla ja Söderskärissä. Työtä valvoi Suomen Tiedeseuran meteorologinen valiokunta ja työstä huolehti Meteorologinen keskuslaitos (eli nykyinen Ilmatieteen laitos) ”varsinaisten töidensä ulkopuolella”.

Jäänmurtaja Murtaja. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja K. E. Ståhlberg.

1900-luvun alkupuoli

Aluksi jäätilannetietoa kerättiin noin kuukauden viiveellä, sillä työhän suoritettiin ”muiden töiden lomassa”. Osa jäätiedoista saapui vasta kesällä. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen muutti tilanteen. Strategisia suunnitelmiaan varten keisarillinen laivasto tarvitsi nopeasti luotettavia jäätietoja. Myös kauppa-alukset tarvitsivat sota-ajan myötä entistä parempaa ja ajantasaisempaa merijäätietoa. Keisarillinen laivasto määräsi luotsiylihallituksen kautta Suomen Tiedeseuran tekemään jäätilannekarttoja viikoittain. Tiedeseura ryhtyi uudistamaan havainnointirutiinejaan ja 12. maaliskuuta 1915 jääkarttoja alettiin tehdä viikoittain.

Tammikuun 7. päivänä 1927 aloitettiin jäätiedotusten lukeminen radiossa. Samana vuonna, 1. päivästä maaliskuuta, velvoitettiin kauppa-alukset pitämään erityistä jääpäiväkirjaa kulkiessaan jääpeitteisillä merialueilla. Talvella 1932 alkoivat jäänmurtajat lähettää säännöllisesti jäätietoja kahdesti vuorokaudessa.

Vuonna 1934 Merentutkimuslaitos teki sopimuksen merivoimien ja rannikkopuolustuksen kanssa säännöllisistä lentohavainnoista, pääasiassa Suomenlahdella. 1940-luvulla lentotiedustelut olivat jo vakinaisena apuna talvimerenkululle. Myöhemmin lentokoneet korvattiin jäänmurtajilla olevilla helikoptereilla. Niistä luovuttiin vasta vuosituhannen vaihteessa tutkasatelliittikuvien yleistyttyä.

Ensimmäinen tosiaikainen jääkartta piirrettiin 12.3.1915.

1900-luvun loppupuoli

Satelliittikuvia alettiin saada jäähavainnointityön avuksi vuonna 1967. Seuraavana talvena kuvia saatiin kirkkaalla säällä jääpalvelun käyttöön jo pari tuntia kuvan ottamisen jälkeen. Lentotiedustelut, satelliittikuvat ja kehittyvä jäänmurtajalaivasto mahdollistivat sen, että talvella 1971–72 aloitettiin ympärivuotinen kauppamerenkulku pitämällä kaikki Suomen viralliset talvisatamat auki läpi talven. Myös talviliikenteeseen tarkoitetut laivatyypit yleistyivät. Vaikka yhteyksien kannalta Suomi on kuin saari, ei talvi ja jää enää estä merenkulkua kokonaan Suomeen ja Suomesta.

Nykyään

Jääkartta piirretään talven aikana päivittäin kartanpiirto-ohjelmalla. Myös sanallinen tiedotus laaditaan päivittäin ja mm. luetaan radiossa. Tärkeimmäksi tietolähteeksi on tullut tutkasatelliittikuvat, joita Jääpalveluun tulee vuodessa yli tuhat. Kuitenkin myös esim. ihmisten tekemiä jäähavaintoja käytetään.

Vaikka talvet leudontuvat ilmastonmuutoksen myötä, jäätyy ainakin osa Suomen satamista joka vuosi. Edelleenkään heikoimmat alukset eivät pysty kulkemaan jäissä ja vahvemmatkin voivat tarvita jäänmurtajien avustusta reitillään jäiden läpi. Suomessa talvimerenkulkua ohjaa Väylävirasto, joka mm. määrittää, millaisia laivoja jäänmurtajat avustavat. Käytännössä avustettavan aluksen jääluokan tulee olla riittävä. Jäänmurrosta vastaa Arctia Oy, jonka murtajat pitävät väyliä avoinna ja avustavat laivoja kulkemaan satamiin ja niistä pois. Ajantasainen jäätieto ohjaa mm. näiden toimintaa.