Jäätalvi Itämerellä

Vuotuinen jääpeite on laajimmillaan tammikuun ja maaliskuun välillä, tavallisesti helmi–maaliskuun vaihteessa. Tällöin jäätä esiintyy keskimäärin 170 000 km² alueella, mikä vastaa noin kahta viidesosaa Itämeren koko 422 000 km² pinta-alasta. Erittäin leutoina talvina vuotuisen jääpeitteen laajin ulottuvuus jää reilusti alle 100 000 km². Vähäisimmillään jäätä on jäätalven huippukohdassa esiintynyt talvella 2020, jolloin sitä esiintyi vain 37 000 km² alueella.

Itämeren jäätyminen alkaa Perämeren pohjoisosista ja Suomenlahden pohjukasta marraskuun aikana. Seuraavaksi jäätyvät Merenkurkku, Perämeren eteläisemmät osat ja Selkämeren rannikkoalueet.

Keskimääräisinä talvina jäätyvät Perämeri, Merenkurkku, lähes koko Selkämeri, Saaristomeri, Suomenlahti, osa pohjoista Itämerta ja varsinaisen Itämeren rannikkoalueet. Leutoina talvina Selkämeri ei jäädy ollenkaan ja Suomenlahtikin vain osittain. Ankarina talvina jäätyminen etenee Tanskan salmiin ja varsinaiselle Itämerelle. Viimeisenä jäätyy Bornholmin koillispuolinen merialue.

Keväällä auringon säteilyn lisääntyessä, talven selkä taittuu ja jäiden lähtö alkaa. Jäiden lähtö etenee etelästä pohjoiseen. Suomenlahti vapautuu itäisimpiä perukoita lukuun ottamatta huhtikuun aikana. Toukokuun puoliväliin mennessä jäätä on vain Perämeren pohjoisosissa, josta viimeisimmätkin jäät sulavat viimeistään kesäkuun alkupuolella.

Jäätalven ankaruus

Jääpalvelu luokittelee talvet kolmeen ankaruusluokkaan: leuto, keskimääräinen ja ankara. Myös neljättä luokkaa, erittäin ankara, voidaan käyttää.

Luokittelu tehdään jäätalven huippukohdan jäällisen alueen laajuuden mukaan. Päivältä, jolloin jäätä esiintyy laajimmillaan, lasketaan alue, jolla jäätä esiintyy. Laskennassa ei huomioida jääpeitteen tiiviyttä, paksuutta tai ahtautumisastetta.

Talven ankaruus perustuu Itämeren jääpalveluiden välisen sopimuksen perusteella talviin 1960–61 … 2009–10. Jäätalvet, jolloin jäällisen alueen suurin laajuus jää alle 115 000 km² ovat leutoja. Talvet, jolloin jäällisen alueen suurin laajuus on yli 230 000 km², ovat ankaria. Erittäin ankariksi voidaan kutsua talvia, jolloin jäätä esiintyy yli 345 000 km² alueella.

Kolmen erilaisen jäätalven suurimmat jään laajuudet.

Toisaalta on huomioitava, että leuto talvi ei välttämättä ole merenkulullisesti helppo eikä ankara vastaavasti vaikeakulkuinen. Leutoina talvina pakkasjaksojen väliin sattuvat lämpimämmät kovatuuliset jaksot aiheuttavat jään liikkumista ja sen seurauksina jään ahtautumista sekä puristusta kentässä. Heikkotuuliset pakkasjaksot taas lisäävät jään määrää, joka taas seuraavan tuulijakson aikana ajautuu kiinteän ajojääkentän reunaan muodostaen merenkulullisesti vaikeakulkuisia sohjovöitä ja -alueita.