Jäätalvi 2002–2003 oli keskimääräinen

Jäätalvi 2002–2003 oli keskimääräinen, kun talven luokitteluna on pinta-alan laajuus. Poikkeuksellista oli se, että talvi alkoi keskimääräistä aiemmin, oli kestoltaan keskimääräistä pidempi ja jää Suomenlahdella oli keskimääräistä paksumpaa.

Jäätyminen Perämeren pohjoisosassa alkoi lokakuun loppupuolella noin kaksi viikkoa keskimääräistä aiemmin, Suomenlahden itäosassa marraskuun alkupuolella noin kolme viikkoa ja Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahden länsiosassa marraskuun lopussa yli kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin.

Joulukuun alkupuoli oli kylmä ja jäätyminen oli nopeaa. Merenkurkku peittyi jäähän joulukuun 7. päivänä noin kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin ja Perämeri joulukuun puolivälissä kuukauden normaalia aiemmin. Joulukuun puolivälin jälkeen alkoi lauhempi ja tuulinen sääjakso, jonka aikana Perämeren ulapan jäät ahtautuivat Perämeren pohjoisosaan ja Suomenlahden jäät Viipurin lahden suulle ja Seiskarista itään. Joulukuun loppupuolella oli uudelleen kylmää ja jäätä muodostui kaikille merialueille. Vuodenvaihteessa Perämeri, Suomenlahti ja Saaristomeri olivat kauttaaltaan jäässä ja Selkämerellä oli rannikon edustalla 10–25 meripeninkulmaa leveä jääalue. Suomenlahdella jään raja oli Jussarön pituuspiirillä.

Tammikuun alkupuoli oli kylmä ja jäätä muodostui myös pohjoiselle Itämerelle. Tammikuun 7. päivänä lähes koko Selkämeri oli jään peitossa ja jään raja kulki Ahvenanmereltä Bogskärin länsipuolitse Ventspilsin länsipuolelle. Jäät Perämerellä ja Suomenlahdella vahvistuivat. Tammikuun puolivälissä sää muuttui lauhaksi ja tuuliseksi. Selkämerellä ohut jää puristui Suomen rannikkoa vasten, muodostaen vahvan ahtojäävyöhykkeen rannikon edustalle. Pohjoisen Itämeren jäät ajautuivat Saaristomeren ja Suomenlahden länsiosan kiintojään reunaan muodostaen sohjovyön. Suomenlahden jääkenttään muodostui uusia paksuja ahtojääalueita.

Helmikuu alkoi pakkasjaksolla ja jäätä muodostui kaikilla merialueilla niin, että Pohjanlahti, Ahvenanmeri ja Suomenlahti peittyivät kauttaaltaan jäähän ja pohjoisella Itämerellä jään raja oli Söderarm–Bogskär–Ventspils-linjalla. Helmikuun sää oli vaihteleva lauhan ja kylmän sään vuorotellessa, jolloin jäät välillä vähenivät ja taas uudelleen lisääntyivät. Helmi-maaliskuun vaihteessa oli pidempi kylmä sääjakso. Talven laajin jäätilanne, 233 000 km², saavutettiin maaliskuun 5. päivänä. Tuolloin Pohjanlahti ja Suomenlahti olivat jään peitossa ja jään raja kulki pohjoisella Itämerellä Öölannista Häradskärin kautta Gotska Sandön pohjoispuolelle ja siitä Ventspilsin länsipuolitse Liepajaan. Etelä-Itämerellä oli saaristossa paikoin jäätä. Pian tämän jälkeen sää muuttui lauhaksi ja lounaistuulet painoivat Pohjanlahdella jäät Suomen rannikkoa vasten, aiheuttaen vaikeakulkuiset ahtojäävyöhykkeet kiintojään edustalle. Suomenlahden länsiosaan muodostui railo Porkkalasta länteen, kun taas Porkkalasta itään jää oli vaikeakulkuista paksua ahtojäätä. Maaliskuun loppupuolen sää pysyi lauhana, jäätilanne taantui ja pohjoinen Itämeri vapautui jäistä.

Huhtikuun alkupuolella jäät Selkämerellä ajautuivat ulkomerelle ja Suomenlahdella jäät ajautuivat niin, että vuoronperään kummallakin rannalla oli joko railo tai jäätä. Huhtikuun sää oli kuitenkin viileä ja jäiden sulaminen hidasta.

Jäät lähtivät Saaristomereltä aivan toukokuun alussa lähes kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Suomenlahden länsiosa ja Selkämeri vapautuivat jäistä toukokuun alkupuolella ja Suomenlahden itäosa ennen toukokuun puoliväliä yli kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Toukokuun loppupuolella jäät lähtivät ensin Perämeren eteläosasta noin viikon normaalia myöhemmin ja lopuksi Perämeren pohjoisosasta toukokuun 28. päivänä normaaliin aikaan.

Kiintojään suurin paksuus Perämerellä oli 70–90 cm, Selkämerellä 60–75 cm, Saaristomerellä 50–60 cm, Suomenlahden länsiosassa 50–65 cm ja Suomenlahden itäosassa 65–80 cm. Ulapan jään paksuus Perämerellä oli 40–60 cm, Selkämerellä 20–40 cm, pohjoisella Itämerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 40–75 cm.

Jäätalven kesto oli kaikilla merialueilla keskimääräistä pidempi, Perämeren pohjoisosassa noin kaksi viikkoa, Perämeren eteläosassa noin kolme viikkoa sekä Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahdella yli kuukauden.

Simo Kalliosaari

Jään peittämää merta.
Jäinen Suomenlahti. Kuva: Patrick Eriksson