Lokakuu 2022 oli tavanomaista lämpimämpi. Myös marraskuun alku jatkui tavanomaista leudompana. Marraskuun kolmannella viikolla sää kylmeni ja ensimmäiset jäät Tornion ja Kemin edustalla havaittiin satelliittikuvista 15. marraskuuta. Perämeren, Selkämeren ja Suomenlahden ulapat olivat tässä vaiheessa noin asteen lämpimämpiä edellisvuoteen verrattuna. Jään määrä vähitellen lisääntyi, kun pakkassää jatkui ja marraskuun loppuessa jäätä oli Perämeren pohjoisosan rannikon lisäksi myös Raahen edustalla, Pietarsaaren ja Vaasan saaristoissa sekä Suomenlahdella Pietarin edustalla ja Viipurinlahdella. Torniossa jään paksuus oli tällöin reilut 10 cm.

1.12. tulivat voimaan ensimmäiset avustusrajoitukset Tornioon ja Kemiin. Vaasan saaristoon syntyi uutta jäätä, samoin Viron rantavedet alkoivat jäätyä. Jäänmurtaja Otso aloitti jäänmurtoavustuksen 15. joulukuuta. Joulukuussa jään määrä lisääntyi hitaasti. Varsinkin etelärannikolla satoi paljon lunta. Kylmin jakso osui joulukuun kolmannelle viikolle, jolloin jäätä oli myös Etelä-Itämeren rannikolla Saksassa sekä Puolassa. Jäällinen ala oli tässä vaiheessa noin 30 000 km². Jäänmurtaja Kontio lähti 26.12. seuraavana murtajana Helsingistä kohti Perämerta. Kuun lopussa Perämerellä oli töissä 2 suomalaista ja 2 ruotsalaista murtajaa. Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä oli sisäsaaristossa ohutta jäätä. Vaasan saaristossa ja Perämeren pohjoisosassa jään paksuus oli 10—25 cm. Joulukuu päättyi leutona ja Saksan jäät olivat vuoden vaihteeseen mennessä jo lähes sulaneet.

Tammikuun alussa sää kylmeni toviksi ja loppiaisena pakkasta oli paikoin 20 astetta. Tuuli kuitenkin kääntyi pian puhaltamaan etelästä ja sää lauhtui. Lämpötila nousi nollan yläpuolelle kaikilla merialueilla. Etelätuuli tiivisti Suomenlahden itäosan jääkenttää ja Suomenlahdella jäänmurtoavustus aloitettiin 10. tammikuuta. Jäällisen alan kasvua saatiin odotella aina helmikuulle saakka. Viikon 6 alussa jäätä oli reilun 60 000 neliökilometrin laajuudelta, mutta myrskyisä lounaistuuli painoi Perämeren jäät kasaan. Helmikuun lopulla koettiin idänpuoleisia tuulia, sää oli kylmää, ja jään määrä pääsi jälleen kasvamaan. Perämeri jäätyi kokonaan ja myös Merenkurkussa oli kauttaaltaan ohutta ajelehtivaa jäätä. Suomenlahdella uuden jään raja ylsi Suursaaren länsipuolelle. Jäänpaksuus oli tässä vaiheessa Perämerellä enimmillään 60 cm, Merenkurkussa 35 cm ja Selkämerellä ja Suomenlahdella 25 cm.

Helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin jään kokonaismäärä kasvoi tasaisesti. Tätä auttoi se, että maaliskuu oli etenkin Pohjois-Suomessa selvästi keskimääräistä kylmempi. Talven laajin jäällinen ala saavutettiin 12.3., jolloin jäätä oli 81 000 km². Etelässä sää oli lauhempaa eikä Suomenlahdella jään määrä enää lisääntynyt. Huhtikuun alkupuoliskolla osui Suomenlahdelle yli viikon kestänyt itätuulen jakso. Viipurinlahden edustan ajojäät liikkuivat länteen ja läntisimmillään ulapan ajojäät ennättivät Porvoon tasalle ennen sulamistaan. Kiintojää oli tässä vaiheessa jo haurasta. Selkämeri ja Suomenlahti olivat jäättömiä 26. huhtikuuta. Huhtikuun lopun vallitsevien kaakkoistuulien johdosta Perämeren ajojäät liikkuivat länteen, ja Suomen puoleisella rannikolla säilyi pitkään merenkulullisesti helppo alue Kemi kahden majakalta Pietarsaaren edustalle Kallaniin.

Toukokuun alussa Perämeren ajojäät sulivat nopeasti. Äitienpäivään mennessä jäljellä oli vain rannikon kiintojäätä, mikä sekin oli haurastunut. Vaasan saaristosta viimeiset jäät olivat sulaneet muutamaa päivää aikaisemmin. Kemi–Tornio-laivaväylällä säilyi pitkään joitakin ahtojäälauttoja, joiden paksuus oli toista metriä. Jäänmurtaja Kontio päivysti paikalla 24.5. saakka. Viimeiset avustusrajoitukset poistettiin Kemistä ja Torniosta 27.5. ja Itämeri oli jäätön 29.5.

Jäätalvi 2022—23 oli jään laajuudella mitattuna leuto. Perämeri kyllä jäätyi kauttaaltaan ja koko Suomen rannikko oli kiintojäässä. Suomenlahdella ajojäät pysyivät koko talven käytännössä Suursaaren itäpuolella. Saaristomerellä ulkosaaristo säilyi avoimena. Samoin Selkämerellä ei juurikaan ajojäitä tavattu rannikon jäiden ulkopuolella. Perämerellä jääkenttä oli paikoin ahtautunut, mutta ei niin paljoa kuin joinakin muina leutoina talvina.

Perämerellä jäätalvi alkoi viikon verran tavanomaista myöhemmin ja päättyi runsaan viikon tavanomaista myöhemmin. Merenkurkussa jäätalvi alkoi muutamaa päivää tavanomaista myöhemmin ja päättyi puolestatoista kahteen viikkoa tavanomaista myöhemmin. Selkämerellä jäätalvi alkoi tavanomaiseen aikaan ja päättyi noin viikon tavanomaista aiemmin. Läntisellä Suomenlahdella jäätä esiintyi tavanomaiseen aikaan, mutta paljon harvempina päivinä kuin tavallisesti. Keskisellä Suomenlahdella jäätalvi alkoi muutamaa päivää tavanomaista aiemmin ja päättyi tavanomaiseen aikaan. Itäisellä Suomenlahdella jäätalvi alkoi runsaan viikon tavanomaista myöhemmin ja päättyi tavanomaiseen aikaan.

Perämerellä, Merenkurkussa ja pohjoisella Selkämerellä jääpäiviä oli keskimääräistä enemmän, kun taas eteläisellä Selkämerellä ja Suomenlahdella niitä oli selvästi keskimääräistä vähemmän. Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 20–70 cm, Selkämerellä 10–30 cm, Saaristomerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 10–40 cm. Ulapan jää oli paksuimmillaan Perämerellä 20–65 cm ja Suomenlahdella 10–30 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 12.3.2023 Kemistä 189 mpk ja Pietarista jään reunaan 118 mpk. Vastaavasti yli 15 cm paksussa jäässä 126 mpk ja 96 mpk.