Vaikka syyskuu oli ennätyksellisen lämmin ja Itämeren vesi syyskuun lopussa paljon tavanomaista lämpimämpää, pääsivät lokakuun useiden myrskyjen sekoittamat vedet jäähtymään hyvin ilmojen viiletessä. Ensimmäiset jäät havaittiin Torniossa 22.10. ja lokakuun viimeisellä viikolla uutta jäätä syntyi Perämeren rannikolle lisää. Marraskuun vaihtuessa myös Vaasan saaristossa oli ohutta uutta jäätä.

Marraskuusta tuli kylmä. Perämerellä jäätä muodostui koko ajan lisää ja koillistuuli työnsi muodostunutta jäätä ulapalle päin. Ensimmäiset avustusrajoitukset tulivat Tornioon, Kemiin ja Ouluun 22.11.2023. Samaan aikaan myrskyisä kaakkoistuuli kasasi jäät rannikon edustalle Kemiin ja Tornioon. Tämän jälkeen sää kylmeni entisestään ja Selkämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden sisälahtiin tuli uutta jäätä. Jäänmurtaja Kontio aloitti jäänmurtokauden lähtemällä Helsingistä 23.11. Rannikon kiintojää oli tällöin paksuimmillaan 30 cm ja ohutta ajojäätä ulottui Kemi 1 majakalle ja Merikallojen lounaispuolelle. Kuun vaihtuessa Perämeren ja Selkämeren ulapat olivat noin puolitoista astetta keskimääräistä kylmempiä. Suomenlahden lämpötila oli tavanomainen.

Joulukuun alku oli kylmä ja jään määrä lisääntyi. Puolivälissä kuuta jäätä oli yli 50 000 km²:in alalta. Jäänmurtaja Voima aloitti avustustoiminnan Vaasassa. Viikolle 51 osui lauhempi sää ja voimakkaita lännenpuoleisia tuulia. Tällä viikolla jään määrä ei lisääntynyt. Perämeren jääkenttä valliintui hieman, mutta iso osa kiintojään edustalla olevasta ajojääkentästä pysyi vielä melko tasaisena. Joulun koittaessa sää jälleen kylmeni.

Lukuun ottamatta lyhyttä lauhaa jaksoa, tammikuu oli aina 20. päivään saakka kylmä ja sen ensimmäinen viikko jopa harvinaisen kylmä. Pakkasta oli etelässä 20 astetta ja pohjoisessa 40 astetta. Perämeri jäätyi kauttaaltaan 3.1.2024, noin kuukautta keskimääräistä aiemmin ja uutta jäätä muodostui kaikilla merialueilla. Saaristomerellä ulkosaaristo meni tasaiseen jäähän 7.1. ja jäällinen ala kasvoi 108 000 km²:iin, mikä on selvästi ajankohdan keskiarvoa suurempi. Suomalaisia jäänmurtajia oli työssä kuusi. Tammikuun 21. päivänä jään laajuus oli 119 000 km². Kuun lopulla sää oli lauha eikä uutta jäätä enää muodostunut. Tammikuun viimeisien päivien ja helmikuun alun kovat lounaistuulet työnsivät Perämeren jääkentän kasaan ja jään laajuus pieneni 52 000 km²:iin.

Helmikuun 5. päivän jälkeen koillisesta virtasi kylmää ilmaa Suomeen ja uutta jäätä pääsi jälleen muodostumaan. Perämeri sai jälleen kattavan jääpeitteen ja myös Selkämerellä avovesi kävi vähiin. Suomenlahdella ajojäätä oli Suursaareen ja lännempänä ohutta tasaista jäätä ja uutta jäätä ylsi linjalle Tallinna–Kantvik. Talven laajin jäällinen ala saavutettiin 12.2., jolloin jäätä oli 135 000 km². Suomen koko jäänmurtajalaivasto oli avustamassa liikennettä. Kontio, Otso, Sisu, Urho ja Polaris Perämerellä, Zeus ja Calypso Selkämerellä sekä Fennica, Nordica ja Voima Suomenlahdella. Kylmää jaksoa ei loppujen lopuksi kestänyt puoltatoista viikkoa kauempaa.

Helmikuun loppu oli harvinaisen leuto. Etelätuuli painoi Perämeren jäät lähes kokonaan linjan Kalajoki–Skellefteå pohjoispuolelle. Merenkurkussa paksumpaa ajojäätä oli selvästi enemmän Ruotsin puolella. Suomenlahdella ajojääkenttä pakkautui tiiviisti rannikon kiintojään edustalle. Jäällinen ala kutistui 58 000 km²:iin. Maaliskuussa tuulet liikuttelivat jäitä, mutta suurta muutosta jäätilanteessa ei tapahtunut. Jäällinen ala kasvoi vielä hieman kuun vaihteen lukemista maaliskuun puoliväliin osuneen kylmän jakson johdosta.

Huhtikuun alussa Suomenlahden länsiosan ja Saaristomeren kiintojää haurastui ja nämä merialueet olivat jäättömiä 17.4. Tällöin myös Vaasan saariston ja Suomenlahden itäosan jää oli haurasta. Perämeren ajojääkentän paksuimmat jäät olivat kuun alkupuolen Ruotsin puolella ja pitkin Suomen rannikkoa kulki avovesialue, johon aika ajoin muodostui uutta jäätä. Huhtikuun loppukin oli kylmä ja joillakin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemilla mitattiin huhtikuun kylmyysennätyksiä.

Koko toukokuun ajojäät pysyivät Perämeren keskilinjan länsipuolella ja laaja avovesialue Merenkurkusta Kemi 1 majakalle säilyi. Kiintojää Oulun edustalla haurastui toukokuun ensimmäisellä viikolla ja seuraavalla viikolla kiintojääkenttä muuallakin oli muuttunut hauraaksi. Mantereella toukokuuhun osui peräti 16 hellepäivää. Kiintojää suli Perämereltä 20.5. Ajojääkentässä oli Kemi yhden ympäristössä vielä 80 cm paksuja lauttoja. Viimeiset avustusrajoitukset Kemistä ja Torniosta poistettiin 30.5. Jäänmurtaja Otso palasi Helsinkiin 31.5. Tällöin Kemi kahden länsi- ja lounaispuolella oli vielä jonkin verran haurasta ajojäätä jäljellä. Itämeri oli jäätön 4.6.

Neljän kuukauden jakso lokakuusta tammikuuhun oli Fennoskandiassa selvästi keskimääräistä kylmempi. Ensijäät tulivat aikaisin ja jäätä muodostui talven alussa nopeasti. Tammikuun alun paukkupakkasissa jäät myös paksuuntuivat hyvin ja jääpeite laajeni nopeasti. Helmikuun lopun lauha jakso teki kuitenkin sen, että jäätalvesta ei tullut lopulta sen ankarampi. Jäätalvi oli jään laajuudella mitattuna keskimääräinen. Kuluneen talven suurimpina eroina viimeaikojen talviin verrattuna voidaan pitää Selkämeren laajaa jääpeitettä sekä Saaristomeren ulkosaariston jäätymistä hyvin varhaisessa vaiheessa. Myös Perämeri jäätyi kauttaaltaan aikaisin. Selkämeri sen sijaan ei lopulta jäätynyt kauttaaltaan. Talveen mahtuneiden kahden voimakkaan lauhtumisen aikana Perämeren jääkenttä ahtautui ja oli liikenteellisesti paikoin erittäin vaikeakulkuinen. Kevättalvella Suomen satamien tavaraliikenne oli lakon vuoksi pysähdyksissä, mikä vähensi hetkellisesti avustustarvetta.

Perämerellä jäätalvi alkoi kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin ja päättyi runsaan viikon tavanomaista myöhemmin. Merenkurkussa jäätalvi alkoi kahdesta kolmeen viikkoa tavanomaista aiemmin ja päättyi runsaat kaksi viikkoa tavanomaista myöhemmin. Selkämerellä jäätalvi alkoi kahdesta neljään viikkoa tavanomaista aiemmin ja päättyi kaksi viikkoa tavanomaista myöhemmin. Pohjoisella Itämerellä jäätä ei esiintynyt.

Läntisellä Suomenlahdella talvi alkoi runsaat kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin, mutta päättyi puolitoista viikkoa varhaisemmin. Todellisia jääpäiviä oli selvästi keskimääräistä vähemmän. Keskisellä Suomenlahdella jäätalvi alkoi runsaat kolme viikkoa tavanomaista aiemmin ja päättyi noin viikon tavanomaista aiemmin. Todellisia jääpäiviä oli selvästi keskimääräistä enemmän. Itäisellä Suomenlahdella jäätalvi alkoi viikosta runsaaseen kolmeen viikkoa tavanomaista aiemmin ja päättyi viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Jääpäiviä oli jonkin verran keskimääräistä enemmän.

Perämerellä, Merenkurkussa ja pohjoisella Selkämerellä jääpäiviä oli keskimääräistä enemmän, kun taas eteläisellä Selkämerellä ja Suomenlahdella niitä oli selvästi keskimääräistä vähemmän. Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 40–80 cm, Selkämerellä 20–55 cm, Saaristomerellä 10–50 cm ja Suomenlahdella 30–60 cm. Ulapan jää oli paksuimmillaan Perämerellä 30–80 cm, Selkämerellä 5–25 cm, ja Suomenlahdella 10–35 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 12.2.2024 jään reunaan Kemistä 284 mpk, josta 187 mpk yli 15 cm paksussa jäässä ja Pietarista 186 mpk, josta 120 mpk yli 15 cm paksussa jäässä.