Pienhiukkaset

Halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometrin (µm) hiukkasia kutsutaan pienhiukkasiksi (PM2.5). Pienhiukkaset ovat osa hengitettäviä hiukkasia. Ilmanlaadun tarkkailussa on tarpeen kiinnittää huomio yhä pienempiin hiukkaskokoihin, sillä pienemmät hiukkaset tunkeutuvat hengitysilman mukana syvemmälle hengitystiehyeihin.

Pienhiukkasia tulee ilmaan polttoaineiden palamisessa, erityisesti puun pienpoltossa. Pienhiukkasiksi muuntuvat myös ilmaan päästetyt rikkidioksidi- ja typpidioksidikaasut. Pienhiukkaset voivat kulkeutua ilmamassojen mukana jopa tuhansia kilometrejä ja poistuvat ilmakehästä tehokkaasti vasta sateen mukana. Kaukokulkeutuma ilmenee usein samanaikaisina kohonneina pitoisuuksina (episodeina) laajoilla alueilla. Kaukokulkeutuma muodostaakin huomattavan osan myös kaupunki-ilman pienhiukkaspitoisuuksista, mikä tasaa kaupunkien välisiä pitoisuuseroja.

Pienhiukkasten pitoisuustasot ovat Suomessa hyvin matalat; jopa alle puolet  terveyden suojelemiseksi asetetusta raja-arvosta.  Monin paikoin Euroopassa tilanne ei ole näin hyvä. Euroopan ympäristöviraston arvion mukaan noin kolmannes  EU:n kaupunkiväestöstä  elää alueella, jossa  pienhiukkasten raja-arvo ylittyy.

 

Yksi pahimmista pienhiukkasepisodeista koettiin elokuussa 2006, kun Venäjän metsäpaloista peräisin oleva savupilvi peitti eteläisen Suomen.

 

Lisätietoja päästölähteistä, päästöjen kehittymisestä ja alueellisesta jakaumasta ympäristöhallinnon sivuilta.