Harvinaisen leutoa talvea 2014–2015 seurasi tavanomaista kylmempi kesä. Poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli kuitenkin pieni ja koko maassa vajaan asteen. Merialueilla kesä- ja heinäkuu olivat noin puolitoista astetta tavanomaista viileämpiä, kun taas elokuu oli pari astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Koska kesä- ja heinäkuu jäivät ilman lämpötilojen suhteen viileiksi, merivesi lämpeni hitaasti Suomen rannikoilla. Kesäkuun lopulla meren pintalämpötila kohosi rannikoilla 15 asteen yläpuolelle. Verrattuna pariin aiempaan vuoteen korkeimmat meriveden pintalämpötilat jäivät kolmesta viiteen astetta alhaisemmiksi. Lämpimän elokuun takia pintavesien jäähtyminen alkoi selvästi tavanomaista myöhemmin, elo–syyskuun vaihteessa.

Syyskuussa ilman keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Suomen merialueilla syyskuu oli lähes kolme astetta tavanomaista lämpimämpi ja merivesi oli Itämerellä keskimääräistä lämpimämpää. Lokakuun keskilämpötilassa ei puolestaan ollut suuria poikkeamia tavanomaisesta: ilman keskilämpötila oli maan eteläosassa vajaan asteen verran tavanomaista alhaisempi, kun taas maan pohjoisosassa oli pääosin vajaan asteen verran tavanomaista lämpimämpää. Merialueilla oli puolesta kahteen astetta keskimääräistä lämpimämpää, mikä heijastui siihen, että marraskuun alussa merivesi oli Itämerellä asteesta kolmeen astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Marraskuu oli laajalti poikkeuksellisen lämmin. Maan etelä- ja länsiosassa kuukausi oli useilla paikoilla jopa ennätyksellisen leuto. Marraskuun lämpötilapoikkeama tavanomaiseen verrattuna oli vajaan 3 asteen ja noin 5 asteen välillä. Merialueilla marraskuu oli 3,3–5,1   astetta keskimääräistä lämpimämpi. Kokonaisuutena syksyn, eli syys–marraskuun, keskilämpötila oli koko maassa harvinaisen korkea poikkeaman ollessa suurimmassa osassa maata yli +2 astetta ja pohjoisessa paikoin yli +3 astetta.

Talven alkaessa merivesi oli Suomea ympäröivillä merialueilla edelleen runsaasta asteesta runsaaseen kolmeen astetta keskimääräistä lämpimämpää ja ensijäät olivat muodostuneet Perämeren pohjukkaan vasta marraskuun viimeisinä päivinä. Joulukuu oli maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen leuto. Näin leuto joulukuu toistuu nykyilmastossa keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Myös Suomea ympäröivillä merialueilla joulukuu oli selvästi lämpimämpi keskilämpötilojen ollessa neljästä asteesta viiteen ja puoleen astetta keskimääräistä korkeampia. Joulukuun lopulla merivesi oli edelleen runsaasta asteesta noin kolmeen astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vuodenvaihteen tienoilla sää kylmeni selvästi ja jään muodostuminen alkoi. Uudenvuoden aattona jäänmurtaja Kontio aloitti avustustoiminnan Perämerellä – tuolloin jäätä esiintyi vajaan 10 000 km² alueella.

Tammikuu alkoi kylmänä ja kylmää säätä jatkui kolmisen viikkoa. Tilastojen mukaan tammikuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi, etelä- ja keskiosassa paikoin harvinaisen kylmä. Lämpötilapoikkeama oli enimmäkseen neljästä seitsemään astetta. Merialueilla ilma oli runsaasta kahdesta viiteen astetta keskimääräistä kylmempää. Toisaalta kuukausi oli lämpötiloiltaan hyvin kaksijakoinen; kuukauden kolme ensimmäistä viikkoa olivat pääasiassa varsin kylmiä, mutta kuukauden lopulla sää lauhtui huomattavasti ja tuulet kääntyivät lounaisiksi. Kylmän jakson lopulla, 22. päivänä tammikuuta, saavutettiin jäätalven 2015–2016 laajin jäätilanne. Tuolloin jäätä esiintyi kaikkialla Suomen rannikkoalueilla kiintojään paksuuden vaihdellessa välillä 10–50 cm. Perämeri oli lähes kauttaaltaan 10–25 cm paksun hyvin tiheän ajojään kattama. Merenkurkussa oli 5–25 cm paksua hyvin tiheää ajojäätä ja uutta jäätä. Selkämeren rannikolla oli saaristossa kiintojäätä ja ulompana noin kymmenen meripeninkulman leveydeltä hyvin tiheää ajojäätä. Saaristomeri oli ohuen tasaisen jään kattama. Suomenlahdella oli saaristossa kiintojäätä ja ulapalla pääosin 5–15 cm paksua hyvin tiheää ajojäätä linjan Hankoniemi–Tytärsaaret itäpuolella. Väinämeri oli 10–20 cm paksussa kiintojäässä ja Riianlahden itä- ja pohjoisosa ohuen hyvin tiheän ajojään kattama. Muualla Itämerellä oli paikoin rannikkoalueilla uutta jäätä. Pinta-alallisesti jäätä oli 110 000 km² alueella, millä perusteella talvi jää tilastoissa leudoksi ja myös melko alkupainotteiseksi. Tammikuun lopussa jäätä esiintyi enää 66 000 neliökilometrin alueella.

Edellisen vuoden tapaan helmikuu oli laajalti harvinaisen lauha. Helmikuussa ilman keskilämpötila oli maa-alueilla noin viisi, idässä jopa 6–7 astetta tavanomaista korkeampi. Suomea ympäröivillä merialueilla lämpötilat olivat 3,5 … 5,5 astetta tavanomaista korkeammat. Kokonaisuutena talvi (joulu–helmikuu) oli keskimäärin tavanomaista lauhempi ja laajalti harvinaisen sateinen, maan keskivaiheilla jopa ennätyksellisen sateinen. Lauhan helmikuun aikana jäällisen alueen laajuus ei juuri kasvanut tai vähentynyt ja kuukauden viimeisenä päivänä jäällisen alan laajuus oli 62 000 km².

Maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Myös merialueilla maaliskuu oli keskimääräistä lämpimämpi – poikkeamat olivat +2.3 … +3.2 astetta. Maaliskuun kolmen ensimmäisen viikon aikana jäällisen alueen laajuus ei juuri vaihdellut, mutta viimeisen viikon aikana jää alkoi vähetä. Maaliskuun lopussa jäätä oli 31 000 km² alueella.

Kaikkiaan helmi–maaliskuun aikana jäällisen alueen laajuus pysyi melko muuttumattomana vaihdellen 70 000 km² ja 55 000 km² välillä. Pakkaspäivinä avoalueille syntyi uutta jäätä, joka sitten etelänpuoleisten tuulten myötä pakkaantui yhteen. Paksuimpia jäät olivat Perämeren koillisnurkassa Suomen rannikon edustalla, missä jään paksuus oli pääosin 50 cm ja 75 cm välillä. Ulapan jääkenttä oli lähes kauttaaltaan ahtautunut ja tasaisen jään paksuus oli 40–60 cm. Suomenlahdella jäätä oli vain hiukan rannikon suojaisissa lahdissa sekä Viipurin ja Pietarin edustoilla. Maaliskuun loppupuolella rantajäät alkoivat hitaasti haurastua.

Huhtikuu oli edellisten kuukausien tavoin tavanomaista lämpimämpi – yleisesti runsaat kaksi astetta tavanomaista lämpimämpi. Merialueilla huhtikuu oli 1,7 … 2,2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja huhtikuun lopussa jäätä oli enää 16 000 km² alueella. Suomenlahti vapautui jäistä lopullisesti huhtikuun 16. päivänä, jolloin viimeiset jäät sulivat Viipurinlahdelta.

Toukokuun alun lämpimät säät sulattivat loput jäät melko nopeasti ja viimeinen jääkartta julkaistiin 12. päivänä toukokuuta, jolloin haurasta jäätä oli enää noin 800 km² alueella pohjoisen Perämeren keskiosissa. Täysin jäätön Itämeri oli 14. päivänä toukokuuta.

Ensijäätyminen tapahtui Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkämeren pohjoisosissa kolmesta neljään viikkoa keskimääräistä myöhemmin, Selkämeren eteläosissa ja Saaristomerellä noin keskimääräiseen aikaan ja Suomenlahdella hiukan keskimääräistä aiemmin. Lopullinen jään katoaminen puolestaan tapahtui Pohjanlahdella kahdesta neljään viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Suomenlahdella jäätalvi päättyi runsaasta kuukaudesta kahteen kuukautta keskimääräistä aikaisemmin.

Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 50–75 cm, Selkämerellä 30–45 cm, Saaristomerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 25–40 cm. Ulapan jään paksuus oli paksuimmillaan Perämerellä 40–75 cm ja Suomenlahdella 5–25 cm.

Alusten jäissä kuljettava matka oli 22.1.2016 Pietarista jään reunaan 122 mpk ja Kemistä kahdessa osassa yhteensä 144 mpk (64 mpk ja 80 mpk).

Jouni Vainio, Jääpalvelu