Sääilmiön koko ja elinikä määrää, kuinka hyvin se voidaan ennustaa. Kooltaan laaja ja pitkäaikainen ilmiö voidaan ennustaa useita päiviä etukäteen, mutta yksittäisen sadekuuron syntypaikkaa ei pystytä ennakoimaan.

Koska ilmakehä on kaoottinen, emme voi koskaan laskea ilmakehän tilaa eteenpäin tarkasti. Pienikin virhe alkutilan määrittelyssä voi kasvaa suureksi virheeksi parin päivän päähän. Sääennustusmalliin virhettä tulee alkutilanteen määrityksen epätarkkuudesta ja mallin omasta vajavaisuudesta.

Suomi on mantereisen ja mereisen ilmaston välimaastossa, jossa matalapaineita liikkuu runsaasti. Maantieteellinen sijaintimme vaikeuttaa sään ennustamista nimenomaan Suomessa. Lue lisää aiheesta: Kuinka pitkälle säätä voi ennustaa?

Viidenkymmenen vuoden aikana sään ennustaminen on edennyt jättimäisesti. Sama kehitys näyttää jatkuvan. Ennusteet paranevat edelleen hitaasti ja tasaisesti. Tässä on kuitenkin rajansa, kovin pitkiä yksityiskohtaisia ennusteita emme pysty koskaan tekemään ja aivan lyhytaikaisissakin ennusteissa voi jatkossakin olla virheitä.

Ennusteiden paranemiseen ovat vaikuttaneet koulutus, ilmakehän entistä parempi teoreettinen ymmärrys, uudet havaintojärjestelmät sekä kehittyneemmät säämallit tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvun myötä. Erityisesti laskentakapasiteetin kasvulla on ollut ennusteiden paranemisessa ratkaiseva osuus.

Ilmakehämalleissa ilmakehän tila määrätään laskemalla. Mitä tehokkaampia tietokoneet ovat suorituskyvyltään, sitä tarkemmin niillä voidaan malleja laskea.

Yhden ennusteen sijaan lasketaan useampia ennusteita ja arvioidaan eri ennusteiden todennäköisyyksiä. Tämä kehitys jatkuu myös lähitulevaisuudessa.

Sääennusteiden osuvuutta on seurattu Suomessa vuosikymmeniä. Olemme edelläkävijöitä osuvuuden seuraamisessa Euroopassa.

Lämpötilaennusteet ovat parantuneet merkittävästi. Yhden vuorokauden lämpötilaennusteet toteutuvat nykyään noin 90 prosenttisesti ja kahden vuorokauden noin 85 prosenttisesti.

Laatua seurataan myös monien muiden ennusteiden, kuten kovan tuulen, sateen tai lentopaikkaennusteiden osalta. Näissäkin ennusteiden kehitys on ollut myönteistä.

Ennusteiden osuvuuden parantumiseen on useita syitä. Sääennustemallit kehittyvät jatkuvasti, laskentateho kasvaa ja toisaalta ennustemallitiedon päälle sovellettavat jälkikäsittelymenetelmät ovat aiempaa kehittyneempiä. Vuosien myötä tutkimustieto on lisääntynyt ja myös meteorologien osaaminen on kehittynyt entisestään. Ilmatieteen laitos raportoi ennusteiden osuvuudet liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain.

Ilmakehän kaoottisuus rajoittaa aina sään ennustettavuutta. Erityisen vaikeita ennustaa ovat kesäiset kuurosateet ja talviset rannikon lumikuurot. Sään ennustaminen perustuu nykyisin suurelta osin tietokoneella laskettuihin numeerisiin ennusteisiin.

Silloin tällöin sääennustemalleissa on suuria keskinäisiä eroja. Jopa saman mallin eri päivinä lasketuissa ennusteissa voi olla suuria eroja. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös säätiedotuksiin.

Sääennustusmallien kehityksen myötä haastavat säätapaukset toki vähenevät, mutta eroon niistä tuskin koskaan päästään. Ilmakehä on niin monimutkainen järjestelmä, että sen kaikkia oikkuja kehittyneimmät laskentamallitkaan tai meteorologit eivät koskaan pysty täydellisesti ennustamaan.

Iltaruskon sanotaan merkitsevän kaunista ja aamuruskon sateista ilmaa tulevana päivänä. Leveysasteillamme sadealueet liikkuvat usein lännestä itään ja varsinkin vaaleanpunaiset sävyt auringon laskiessa ovat merkkinä siitä, että valon säteet ovat kulkeneet pitkän matkan ilmakehässä. Sadealueen tulo tästä ilmansuunnasta ei siten ole välittömästi odotettavissa.

Aamurusko on näyttävintä silloin, kun yläpilveä on auringon edessä. Jos yläpilvet liittyvät säärintamaan, niin silloin sadealue saattaa olla alle puolen vuorokauden päässä.

Pilvet liittyvät sääjärjestelmiin, etenkin matalapaineisiin, ja niiden liikkeeseen. Myös paikalliset olot synnyttävät ja haihduttavat pilviä.

Lämpimän rintaman lähestyessä ilmaantuu yleensä taivaalle yläpilviin kuuluvia untuvapilviä (Cirrus), jotka ovat kuitumaisia ja usein jalaksenmuotoisia. Rintaman lähestyessä ne tihenevät harsopilveksi (Cirrostratus), jossa voi näkyä auringon ympärillä rengas tai muita ns. haloja. Rintaman edelleen lähestyessä pilvet paksunevat, niiden alaraja laskee ja niistä tulee keskipilviin kuuluvia verhopilviä (Altostratus), joista aluksi aurinko näkyy läpi ja myöhemmin ei. Lopulta pilvet muuttuvat paksuksi sadepilveksi (Nimbostratus).

Lämpimässä rintamassa sataa melko tasaisesti ja pitkään. Sen sijaan kylmässä rintamassa pilvivyöhyke on kapeampi, joten pilvet kehittyvät nopeammin kuin lämpimässä rintamassa. Kylmän rintaman sade on kuuroittaista ja verrattain lyhytaikaista ja voi ukkostaa. Kylmään rintamaan liittyy usein myös tuulenpuuskia, jotka saattavat jatkua useita tunteja rintaman ylityksen jälkeenkin.

Kumpupilvet (Cumulus) syntyvät, kun maanpintaa lähellä olevat kerrokset lämpenevät ja synnyttävät pystyvirtauksia. Kumpupilviä on tyypillisesti kesäpäivinä. Ne kehittyvät yleensä aamupäivällä ja katoavat illalla ("poutapilvet"). Kesäisessä korkeapaineessa tämä saattaa toistua useana päivänä peräkkäin. Kun ilmakehän saa lisää kosteutta, kumpupilvet kasvavat korkeutta ja kehittyvät lopulta kuuro- ja ukkospilviksi (Cumulonimbus).

Koska pystyvirtauksia ei kehity viileän vesipinnan yllä, näyttävät iltapäiväkuurot ja -ukkoset kiertävän etenkin keväällä ja alkukesästä merialueita ja suuria järviä. Sen sijaan esimerkiksi kylmään rintamaan liittyvät sadekuurot ja ukkonen (rintamaukkonen) eivät juuri piittaa vesialueista, koska ilmiö syntyy paksummassa ilmakerroksessa, ja ne liikkuvat suurten ilmavirtausten mukaan. Loppukesästä ja syksyllä on tilanne toinen ja ukkosia sekä kuurosateita on enemmän merellä ja sieltä ne voivat ajautua maalle.

Mikäli aamulla on taivaalla hahtuvapilviin (Altocumulus) kuuluvaa kokkarepilveä (Altocumulus floccus) tai vallinharjapilveä (Altocumulus castellanus), enteilee se sadekuuroja ja ukkosia myöhemmin päivällä. Nuo pilvet kertovat, että muutaman kilometrin korkeudessa olevassa ilmakerroksessa syntyy herkästi pystyliikkeitä eli ilmakehän tasapainotila on siellä epävakaa. Kun nousevia virtauksia kehittyy päivällä maanpinnanläheisessä kerroksessa auringon lämmittäessä, ne jatkavat helposti ylempiin kerroksiin, jolloin syntyy kuuro- ja ukkospilviä. Kokkarepilvet ja vallinharjapilvet ovat myös merkkinä tulevasta kylmästä rintamasta.

Tutustu Teematietoa-osion pilvikuvastoon

Ilmanpaine ja sen muutokset liittyvät matala- ja korkeapaineisiin ja niiden liikkeisiin. Sään arvioinnissa ilmanpaineen muutokset ovat tärkeämpiä kuin itse painelukemat.

Matalapaineen lähestyessä ilmanpaine laskee ja sää "huononee" eli pilvisyys lisääntyy ja alkaa sataa. Korkeapaineen lähestyessä ilmanpaine nousee ja sää yleensä "paranee".

Mitä voimakkaampi paineenmuutos on, sitä nopeampi säänmuutos on odotettavissa. Muutosta, joka on yli 1 hPa tunnissa, voidaan pitää suurena.

Tuuli ja sen muutokset liittyvät matala- ja korkeapaineisiin, mutta varsinkin kesäisin myös paikalliset syyt vaikuttavat tuuleen. 

Tuuli kääntyy ja voimistuu matalapaineen lähestyessä. Matalapaineen sijaintia voidaan arvioida nk. Buys-Ballot'n tuulisäännön avulla. Sen mukaan seisottaessa selkä vastatuuleen matalapaine on etuvasemmalla ja korkeapaine oikealla. Selkä tuulta vasten seisottaessa, jos yläpilvet tulevat vasemman käden puolelta, on sää ”huononemassa” ja oikean käden puolelta, niin sää ”paranee”. Jos tuuli maanpinnalla on samasta suunnasta tai vastakkaisesta suunnasta kuin yläpilvien korkeudella, ei välitöntä säänmuutosta ole odotettavissa.

Tärkein paikallistuulista on rannikon lähelle syntyvä maa-merituuli-ilmiö. Aurinkoisena kesäpäivänä tuuli puhaltaa mereltä maalle, kun taas yöllä tuuli puhaltaa maalta merelle. Sekä maa- että merituuli tasoittaa lämpötilan vuorokausivaihtelua.

Hallaa on tyypillisesti tyyninä, selkeinä öinä kylmässä ja kuivassa ilmamassassa. Näin ollen, jos pohjoisenpuoleinen tuuli heikkenee ja sää selkenee, niin yöstä tulee kylmä ja on mahdollisesti hallanvaara. Sumun ja kasteen synty yöllä pienentää hallanvaaraa ja usein myös hallatuhoja.

Paikallissää-sivun sääennustetta ei ole tehty samalla sivulla näkyvälle lähimmälle havaintoasemalle vaan valitsemaasi paikkaan. Esimerkiksi valitsemalla sääennusteen Kotkaan saat sääennusteen Kotkan keskustaan etkä lähimmälle havaintoasemalle, joka tässä tapauksessa on merellä sijaitseva Rankin havaintoasema.

Paikallissää on tarkoitettu maalle eikä sovellu veneilysääennusteeksi merelle tai järville. Veneilijöille sopivat tuotteet löytyvät Merisää ja Itämeri -osiosta.

Hyvä muistisääntö on että 1 senttimetri lunta sulatettuna on 1 millimetri vettä. Tällöin 10 millimetrin vesisade vastaisi talvella 10 senttimetrin lumikertymää. Tämä yksinkertainen muistisääntö pätee pitkän ajan keskiarvoja laskettaessa.

Käytännössä lumen ominaisuudet ja ilman lämpötila vaikuttavat siihen, kuinka paljon lunta kertyy yhdestä sademillimetristä. Kuivaa pakkaslunta voi kertyä useita senttejä. Märkä lumi taas kasaantuu tiiviimmin. Joskus lumensyvyys ei kasva lainkaan ja myös vanha lumipeite menee kasaan. Kansanviisaus, jonka mukaan uusi lumi on vanhan lumen surma pitää siis toisinaan paikkansa.

Maastopalovaroitukset annetaan maakuntatarkkuudella, pohjoisessa kuntatarkkuudella. Maakunnan tai kunnan sisällä voi olla suuriakin paikallisia eroja maaston syttymisherkkyydessä. Maaston paloherkkyyttä arvioidessaan meteorologilla on käytössään säähavainnot, ennuste vallinneesta ja tulevasta säästä ja maaston kuivuutta arvioiva indeksi. Indeksi lasketaan maanpinnan ylimmän kerroksen kosteusoloja kuvaavan mallin avulla. Mallin lähtötietoina käytetään mm. sademäärää ja haihduntaan vaikuttavia sääsuureita. Maastopaloindeksistä tarkemmin.

Maastopalovaroitus korvasi erilliset ruohikkopalo- ja metsäpalovaroitukset vuonna 2024. Avotulta ei saa sytyttää, kun maastopalovaroitus on annettu.

Lue lisää maastopalovaroituksista Tarkista voimassa olevat varoitukset

Toki voi. Sään tarkkailuahan jokainen tekee: On niin painostavaa, että varmaan kohta tulee ukkonen. Nyt on palattava kotiin, kohta tulee sade kun pilvet nousevat. Reenjalaspilvet eli Cirrus-pilvet tietävät sadetta...

Mutkikkaampiakin sääntöjä on. "Halla hanhen siiven alla" pätee nykyäänkin ja sitä ornitologit seuraavat tarkkaan. Kun pohjoiseen purkautuu kylmää, saa se hanhet syysmuutolla liikkeelle. Koska hanhien nopeus on suurempi, havaitsemme ensin muuttavat hanhet ja vasta sitten myöhemmin kylmän purkaus ulottuu etelään ja tuo hallan.

Kansanennustajat ovat usein taitavia luonnontarkkailijoita sekä ymmärtäjiä ja ansaitsevat kaiken arvostuksen. Heillä voi myös olla paljon säilyttämisen arvoista perinnetietoa. Ennustusten luonne ja menetelmät tietysti eroavat meteorologien soveltamista.

Tänä päivänä hyvä menetelmä on kuunnella säätiedotus ja sitten itse tarkkailla, miten tilanne kehittyy ja meneekö se ennustusten mukaisesti. Varsinkin järven selällä ei omaehtoinen ja kokemukseen perustuva sään seuranta ole pahasta.