Sääilmiön koko ja elinikä määrää, kuinka hyvin se voidaan ennustaa. Kooltaan laaja ja pitkäaikainen ilmiö voidaan ennustaa useita päiviä etukäteen, mutta yksittäisen sadekuuron syntypaikkaa ei pystytä ennakoimaan.

Koska ilmakehä on kaoottinen, emme voi koskaan laskea ilmakehän tilaa eteenpäin tarkasti. Pienikin virhe alkutilan määrittelyssä voi kasvaa suureksi virheeksi parin päivän päähän. Sääennustusmalliin virhettä tulee alkutilanteen määrityksen epätarkkuudesta ja mallin omasta vajavaisuudesta.

Suomi on mantereisen ja mereisen ilmaston välimaastossa, jossa matalapaineita liikkuu runsaasti. Maantieteellinen sijaintimme vaikeuttaa sään ennustamista nimenomaan Suomessa. Lue lisää aiheesta: Kuinka pitkälle säätä voi ennustaa?

Sääennusteiden osuvuutta on seurattu Suomessa vuosikymmeniä. Olemme edelläkävijöitä osuvuuden seuraamisessa Euroopassa.

Lämpötilaennusteet ovat parantuneet merkittävästi. Yhden vuorokauden lämpötilaennusteet toteutuvat nykyään noin 90 prosenttisesti ja kahden vuorokauden noin 85 prosenttisesti.

Laatua seurataan myös monien muiden ennusteiden, kuten kovan tuulen, sateen tai lentopaikkaennusteiden osalta. Näissäkin ennusteiden kehitys on ollut myönteistä.

Ennusteiden osuvuuden parantumiseen on useita syitä. Sääennustemallit kehittyvät jatkuvasti, laskentateho kasvaa ja toisaalta ennustemallitiedon päälle sovellettavat jälkikäsittelymenetelmät ovat aiempaa kehittyneempiä. Vuosien myötä tutkimustieto on lisääntynyt ja myös meteorologien osaaminen on kehittynyt entisestään. Ilmatieteen laitos raportoi ennusteiden osuvuudet liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain.

Ilmakehän kaoottisuus rajoittaa aina sään ennustettavuutta. Erityisen vaikeita ennustaa ovat kesäiset kuurosateet ja talviset rannikon lumikuurot. Sään ennustaminen perustuu nykyisin suurelta osin tietokoneella laskettuihin numeerisiin ennusteisiin.

Silloin tällöin sääennustemalleissa on suuria keskinäisiä eroja. Jopa saman mallin eri päivinä lasketuissa ennusteissa voi olla suuria eroja. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös säätiedotuksiin.

Sääennustusmallien kehityksen myötä haastavat säätapaukset toki vähenevät, mutta eroon niistä tuskin koskaan päästään. Ilmakehä on niin monimutkainen järjestelmä, että sen kaikkia oikkuja kehittyneimmät laskentamallitkaan tai meteorologit eivät koskaan pysty täydellisesti ennustamaan.

Viidenkymmenen vuoden aikana sään ennustaminen on edennyt jättimäisesti. Sama kehitys näyttää jatkuvan. Ennusteet paranevat edelleen hitaasti ja tasaisesti. Tässä on kuitenkin rajansa, kovin pitkiä yksityiskohtaisia ennusteita emme pysty koskaan tekemään ja aivan lyhytaikaisissakin ennusteissa voi jatkossakin olla virheitä.

Ennusteiden paranemiseen ovat vaikuttaneet koulutus, ilmakehän entistä parempi teoreettinen ymmärrys, uudet havaintojärjestelmät sekä kehittyneemmät säämallit tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvun myötä. Erityisesti laskentakapasiteetin kasvulla on ollut ennusteiden paranemisessa ratkaiseva osuus.

Ilmakehämalleissa ilmakehän tila määrätään laskemalla. Mitä tehokkaampia tietokoneet ovat suorituskyvyltään, sitä tarkemmin niillä voidaan malleja laskea.

Yhden ennusteen sijaan lasketaan useampia ennusteita ja arvioidaan eri ennusteiden todennäköisyyksiä. Tämä kehitys jatkuu myös lähitulevaisuudessa.

Meteorologiaa voi opiskella Suomessa ainoastaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meteorologiaan ei haeta erikseen, vaan yliopistolle pyritään opiskelemaan fysiikkaa ja sieltä voi valita pääaineeksi meteorologian.

Tutustu myös sivustomme artikkeliin: Mitä meteorologi tekee?

Televisioyhtiöt valitsevat itse työntekijänsä, myös sääosuuksien esiintyjät. Yleisradion tv-meteorologiksi on mahdollista päästä kun on opiskellut meteorologiaa, hallitsee säänennustamisen ja on esiintymiskykyinen.

Suihkuvirtaus-termiä käytetään yleensä ylätroposfäärissä eli noin 5 - 10 kilometrin korkeudella olevasta ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueesta. Käytännössä suihkuvirtausalueet ovat pitkiä ja melko kapeita, jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan.

Karttamuodossa suihkuvirtausten sijainteja voi tarkastella saksalaisen Wetterzentralen www-sivuilla. Kartalle on merkitty eri värisävyin tuulennopeus noin 9 kilometrin korkeudella. Käytännössä suihkuvirtauksiksi katsotaan alueet, joissa tuulennopeus ylittää 30 m/s eli kuvassa näkyvät vihreät, keltaiset ja punertavat sävyt ovat suihkuvirtauksia.

Myös lähempänä maanpintaa saattaa esiintyä suihkuvirtauksia, mutta ne ovat selvästi heikompia kuin ylemmän ilmakehän suihkuvirtaukset.

Maapallo saa auringonsäteilyä epätasaisesti, minkä vuoksi napojen ja päiväntasaajan välillä vallitsee suuret lämpötilaerot. Fysiikan lakien mukaan tämä aiheuttaa ylempään ilmakehään virtauksen, jonka voimakkuus riippuu lämpötilaeron suuruudesta.

Talviaikaan, jolloin ilmamassojen etelä-pohjoissuuntaiset lämpötilaerot ovat tyypillisesti suurimpia, havaitaan myös kaikkein voimakkaimmat suihkuvirtaukset.

Suihkuvirtaukset vaikuttavat etenkin matalapaineiden kehitykseen ja suihkuvirtausten on toisinaan todettu olleen avainasemassa voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnyssä. Kaiken kaikkiaan suihkuvirtaukset ovat kuitenkin Suomessakin lähes jokapäiväinen ilmiö ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Lentoliikenteelle suihkuvirtausten sijainnit ovat tärkeitä. Virtausten kiertäminen tai hyödyntäminen saattavat vähentää polttoainekuluja. Lisäksi tiedolla suihkuvirtausten sijainnista voidaan välttää ikävää tai jopa vaarallista turbulenssia.

Suomen ilmasto on lauhkeampi kuin Suomen leveysasteilla keskimäärin. Tähän vaikuttaa keskeisesti Atlantin lämmin Golf-merivirta.

Golfvirran lämpö kulkeutuu Suomeen tuulten avulla. Esimerkiksi Norjan rannikolla meriveden lämpötila on pohjoiseen sijaintiin nähden korkea. Golfvirran ansiosta meille Pohjoismaihin lännestä tulevat ilmavirtaukset ovat selvästi lämpimämpiä verrattuna tilanteeseen, jossa Golfvirtaa ei olisi.

Virallisissa säätiedotuksissa pouta tarkoittaa yksinkertaisesti sateetonta säätä. Länsi-Suomessa puhekielen käsitteeseen pouta liitetään myös auringonpaistetta, kuten heinäpouta, mutta maan itäosissa poudalla tarkoitetaan vain sateetonta säätä. Pilvipoutaisella säällä taivas on pilvinen tai ainakin pilvisyys on pääosin runsasta, mutta on edelleen sateetonta.

Radioluotain on ilmatieteellinen mittauslaite, joka rekisteröi ilman lämpötilaa, painetta, kosteutta ja tuulen voimakkuutta ja suuntaa maanpinnalta lähtien aina noin 30 kilometrin korkeuteen saakka. Luotaimet nousevat ilmaan kaasupallon mukana. Osa palloista kuljettaa myös mukanaan ilmakehän otsonia tai radioaktiivisuutta havaitsevia mittalaitteita.

Ilmatieteen laitos lähettää radioluotaimia ylös ilmakehään kahdelta paikkakunnalta: Jokioisista ja Sodankylästä. Pallot lähetetään kello 02 ja kello 14, kesäaikana kello 03 ja 15.

Radiosondi nousee vety- tai heliumkaasulla täytetyn pallon avulla ylös noin 30 metrin mittaisen kiinnityslangan varassa. Pallon halkaisija on lähdössä reilu metri, mutta nousun loputtua ennen pallon rikkoutumista jopa useita metrejä.

Pallo voi kulkeutua 100 - 200 kilometrin päähän lähetyspaikastaan, yleensä lännen tai pohjoisen puolelle. Näin luotauspalloja voi ajautua Suomen alueelle myös Ruotsista tai Baltian maista. Pallo rikkoutuu 20 - 30 km korkeudella ja putoaa havaintolaitteineen maahan. Putoamisesta ei aiheudu vaaraa ihmisille.

Säähavaintopallon jäännökset ja siihen kytketty radioluotain ovat täysin vaarattomia.

Radioluotain on kertakäyttöinen ja sääluotauksen päättymisen jälkeen arvoton, sitä ei tarvitsen palauttaa Ilmatieteen laitokselle. Ilmatieteen laitoksen radioluotaimen kuoressa on tunnistetarra ja siinä on ohjeet laitteen hävittämiselle, noudata niitä.

Ilmatieteen laitoksen radioluotaimen saat halutessasi pitää myös muistona. Jos haluat hävittää radioluotaimen, poista ja kierrätä paristot.

Kumisen sääpallon jäänteet, jos niitä on, voidaan hävittää talousjätteen mukana.

Lisätietoa luotauksista sekä radioluotaimen ja sääpallon jäänteiden hävitysohjeet

Coriolisvoima poikkeuttaa liikettä pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle, jolloin sekä ilma että vesi pyrkivät kaartumaan oikealle. Matalapaineessa ja korkeapaineessa paine-eron aiheuttama voima ja coriolisvoima ovat tasapainossa, lukuunottamatta pinnan läheistä kitkakerrosta, jolloin ilma kiertää matalapainetta vastapäivään ja korkeapainetta myötäpäivään.

Merivirroissakin, kuten esim. Golf-virrassa, on nähtävissä virtauksen kiertyminen oikealle. Coriolisvoima ei kuitenkaan vaikuta pienen mittakaavan pyörteissä, esimerkiksi tornadoissa.

Stratosfäärin polaaripyörre voi talvella tilapäisesti vahvistua tai heiketä, ja näitä häiriöitä voidaan ennustaa kaksi viikkoa, joskus jopa neljä viikkoa, eteenpäin.

Normaalia heikompi stratosfäärin polaaripyörre voi johtaa normaalia kylmempään säähän Pohjois-Euraasiassa, kun taas normaalia voimakkaampi polaaripyörre voi aiheuttaa tavallista leudompaa säätä.

El Niño ja La Niña ovat kaksi vastakkaista vaihetta trooppisen Tyynenmeren merenpintalämpötilan vaihtelussa. Niiden käyttäytymistä voidaan ennustaa jopa muutama kuukausi eteenpäin. Ennustettavuus on huonoin yleensä keväällä. Ilmiöiden vaikutus erityisesti Pohjois-Euroopan säähän on paljon heikompi kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, mutta toisaalta kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä.

Yleisesti erityisesti El Niño/La Niña -ilmiöiden vaikutus säähän on kuitenkin melko heikko verrattuna sään luontaiseen vaihteluun Euroopassa, mikä osaltaan selittää sään verrattaen heikon pitkän aikavälin ennustettavuuden erityisesti Pohjois-Euroopassa.