Vaatetus - lippis tai lierihattu ja paita - on hyvä suoja UV-säteitä vastaan. Myös pysymällä varjossa korkean auringon suoralta valolta voi helposti puolittaa UV-altistuksensa. Varjossakin kannattaa huomioida UV-säteiden heijastuminen lumesta, vedestä tai hiekasta sekä taivaalta saapuva ns. hajasäteily.

UV-säteily läpäisee pilvet helpommin kuin näkyvä auringonvalo. Vain matalat paksut pilvet vaimentavat UV-säteilyä tehokkaasti.

Ohuet pilvet ja valkoinen lumikenttä yhdessä aikaansaavat hankalat olot: auringon suoran säteilyn lisäksi pilvien kautta tulee paljon hajasäteilyä, ja nämä molemmat heijastuvat myös lumesta.

Valitettavasti ei, sillä tunnet ihollasi vain auringon lämpösäteilyn. Tuuli tai kolea sää voi haihduttaa lämmön iholtasi, mutta UV-indeksi voi olla yhtä korkea kuin kuumana päivänä.

Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko eliniän ajan.

Lasten iho on herkempi UV-säteilyn haittavaikutuksille. Ihon toistuva polttaminen tai suuri elinikäinen UV-altistus lisää ihosyöpäriskiä tulevaisuudessa.

UV-indeksin arvo nousee Etelä-Suomessa keskikesällä yli suojautumistarpeen kello 10 - 17 välisenä aikana. Vaikka Välimeren maissa säteily on keskipäivällä Etelä-Suomea voimakkaampaa, on suojautumisaika lähes sama.

Mitä lyhyempi varjo auringonpaisteessa jää, sitä voimakkaampaa säteily on. Viisas hakee suojaa viimeistään kun seistessä varjo on omaa vartalonmittaa lyhyempi.

Iho voi palaa tai ruskettua kevätauringossa Suomessakin. Palamisvaara on olemassa aina, kun UV-indeksi saavuttaa tai ylittää suojautumisrajan 3. Etelä-Suomessa tämä lukema on mitattu joinakin vuosina jo maaliskuun loppupuolella puolenpäivän aikoihin. Myöhäisimmillään kolmoslukemia mitataan syyskuun puolivälissä.

Aurinkosuojavoiteilla voidaan ehkäistä ihon palamista, sillä ne vaimentavat ihoa polttavaa UV-säteilyä. Aurinkovoiteita käyttämällä ei kuitenkaan voi pidentää oleskelua auringossa. Aurinkovoidetta tulee käyttää riittävän runsaasti mutta silloinkin ensi sijassa täydentämään muuta suojautumista.

Suojavoiteella on oltava vähintään suojakerroin 30. Suojan on katettava sekä UV-B että UV-A -alueet. Aurinkovoidetta on käytettävä runsaasti ja käsittely on uusittava tarpeeksi usein.

Eri ihmisryhmien välillä on huomattavia eroja UV-säteilyn sietokyvyssä. Vaaleaihoiset ja punatukkaiset henkilöt ovat erityisen herkkiä säteilylle, samoin lapset.

Rusketus ei suojaa ihoa palamiselta. Rusketus vastaa enimmillään vain aurinkovoiteen suojakertoimen arvoa 4. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan ruskettuneenkin ihon läpi vaurioittamaan kudoksia. Iho ei karaistu palamisista, vaan tosiasiassa käy päinvastoin. Varsinkin lapsen ihon suojelu toistuvilta palamisilta alentaa aikuisiän ihosyöpäriskiä oleellisesti.

UV-indeksi eli UVI ilmoittaa auringon haitallisen UV-säteilyn määrän. UV-indeksin vaihteluun vaikuttavat ennen kaikkea sijainti maapallolla sekä vuoden- ja vuorokaudenaika. Suurin maanpinnalle saapuvaan auringon UV-säteilyyn vaikuttava tekijä on auringon korkeuskulma, joka määrittelee, kuinka pitkän matkan auringon valo kulkee ilmakehän lävitse. Matka on sitä lyhyempi, mitä kohtisuoremmin ylhäältä alas aurinko paistaa. Korkeuskulma vaihtelee maapallolla leveyspiireittäin ja vuoden sekä vuorokaudenajan mukaan. Keskipäivällä aurinko on korkeimmillaan, ja silloin UV-säteilyäkin on enemmän.

UV-indeksi vaihtelee maapallolla välillä 0−20. Tropiikissa UV-indeksi ei juuri vaihtele pysyen yli kymmenen läpi vuoden. Välimeren leveysasteilla suurimmat UV-indeksin arvot ovat samansuuruisia kuin tropiikissa ja talvella pienimmillään alle neljän. Suomen leveyspiirillä UV-indeksi nousee kesällä kuuden tienoille, mutta talvella ei UV-säteilyä ole juuri lainkaan.

Auringon korkeuskulman lisäksi UV-indeksiin vaikuttavat pilvisyys, korkeus merenpinnasta, maan tai meren pinnan heijastavuus sekä ilmakehän pienhiukkasten ja otsonin määrä.

Ilmatieteen laitos mittaa UV-säteilyä Suomessa 7 paikkakunnalla. Havaintopaikat on valikoitu siten, että ne kattavat mahdollisimman hyvin koko Suomen. Eteläisin mittausasema on Utössä ja pohjoisin Sodankylässä. Ennusteet on päätetty laatia samoille paikoille. Ennustetun UV-indeksin arvon voi arvioida kartasta. UV-indeksin vaihteluun vaikuttavat ennen kaikkea sijainti maapallolla sekä vuoden- ja vuorokaudenaika. Myös paksut pilvet voivat vaimentaa säteilyä tehokkaasti.

Pilvisyydestä johtuen läheistenkin paikkakuntien välillä voidaan havaita eroja UV-indekseissä. Samalla leveyspiirillä olevien paikkakuntien erot selkeällä säällä ovat yleensä kuitenkin pienempiä kuin pohjois-eteläsuuntaiset erot.

Otsonikatoa esiintyy Suomen leveysasteilla keväisin. Otsonikato on jokakeväinen ilmiö, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuodesta toiseen riippuen meteorologisista olosuhteista stratosfäärissä.

Suomessa keväisin otsonikadon aikaan aurinko on vielä matalalla, jolloin UV-säteilyn määrä ei nouse vaarallisen voimakkaaksi. UV-säteilyn suojautumisraja, eli UV-indeksi kolme, voidaan kuitenkin saavuttaa niinä keväinä, joina otsonikatoa esiintyy vielä huhtikuun alkupuolella. Lisätietoa: www.ilmatieteenlaitos.fi/otsoni

Ilmakehän otsonikerron suojaa elämää maapallolla haitalliselta auringon ultraviolettisäteilyltä eli UV-säteilyltä. Otsonikerros on tärkeässä asemassa myös maapallon ilmakehän säteilytasapainon kannalta. 1980-luvun alkupuolella tutkijat huomasivat tämän maapallon luonnollisen aurinkosuojan vähenevän hälyttävästi eteläisen napa-alueen yläpuolella. Keväisin Etelämantereen ylle muodostui ns. otsoniaukko. Syyt otsonikerroksen vähenemiseen löytyivät pian, ja vuonna 1987 solmittiin kansainvälinen yhteistyösopimus, Montrealin pöytäkirja, jossa maat sitoutuivat lopettamaan otsonia tuhoavien yhdisteiden käytön. Maailman ilmatieteen järjestön uusimmassa arviointiraportissa todetaan, että ilmakehän otsonikerros palautuu 1980-lukua edeltävälle tasolle neljän seuraavan vuosikymmenen aikana.