Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi?
Aurinkoaltistuksen vähentäminen pienentää tehokkaasti UV-säteilyn haittavaikutuksia. Ilmatieteen laitoksen UVI-palvelu tarjoaa tietoa siitä, milloin ja missä auringolta on syytä suojautua.
UV-indeksi kuvaa UV-säteilyn voimakkuutta
Suojautumistarpeen arviointia varten on Suomessa käytössä UV-indeksi eli UVI, joka ilmoittaa auringon haitallisen UV-säteilyn määrän yhdellä luvulla. UV-indeksiä voidaan käyttää kertomaan sekä ennustetusta että havaitusta UV-säteilyn määrästä.
YK:n suositusten mukaista UV-indeksiä käytetään ympäri maapalloa samalla tavalla. Indeksin vaihteluun vaikuttavat ennen kaikkea sijainti maapallolla sekä vuoden- ja vuorokaudenaika. Lisäksi UV-indeksiin vaikuttavat pilvisyys, paikan korkeus merenpinnasta ja yläilmakehän otsonin määrä.
Auringolta on syytä suojautua kun UV-indeksin arvo on 3 tai korkeampi. UVI 3 toteutuu Etelä-Suomessa toukokuusta elokuuhun, kauniina keskikesän päivänä peräti seitsemän tunnin ajan eli klo 10 - 17. UVI:n arvo 6 ja sen ylittävät arvot tarkoittavat voimakasta ja 8 ja siitä ylöspäin hyvin voimakasta säteilyä.
Keskikesällä ja keskipäivällä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa pilvettömänä päivänä 5 - 7 välillä. Välimeren maissa säteily on päivällä voimakkaampaa, mutta suojautumisaika on melko sama. Päiväntasaajan seudulla keskipäivän UV-säteily on äärimmäisen voimakasta lähes koko vuoden. Tätä havainnollistaa alla oleva kuva keskipäivän UV-säteilyn voimakkuuden vuodenaikaisvaihtelusta eri leveysasteilla.
Tyypillisiä UV-indeksin korkeimpia arvoja maapallon eri puolilla: Paikka ja korkein UV-indeksi
Sodankylä kesällä 4-5
Helsinki kesällä 5-6
Malmö, Ruotsi, kesällä 6-7
Las Palmas joulukuussa 3-4
Las Palmas maaliskuussa 6-7
Manner-Kreikka kesällä 9-10
Davos (vuoristossa) kesä-heinäkuussa 10-12
Sri Lanka, Keski-Afrikka, Pohjois-Australia yli 12
Auringon UV-säteily on sähkömagneettista säteilyä
Auringon säteily sisältää näkyvän valon lisäksi mm. näkymättömiä infrapuna- eli lämpösäteitä sekä ultravioletti- eli UV-säteitä. Ultraviolettisäteily on näkyvän valon ja röntgensäteilyn välissä olevaa sähkömagneettista säteilyä. UV-säteily jaetaan kolmeen eri osaan, UV-A-, UV-B- ja UV-C -säteilyyn. Auringonsäteilyn UV-C suodattuu pois ilmakehän otsonikerroksessa, samoin osa UV-B:stä.
UV-indeksillä tarkoitetaan ihon punehtumisen kannalta merkityksellisen säteilyenergian määrää.
Liiallinen UV-säteily polttaa ihoa ja lisää riskiä sairastua ihosyöpään
UV-säteily vaikuttaa ihon väriainetta muodostaviin soluihin, melanosyytteihin. Iho ruskettuu altistuessaan UV-säteilylle. UV-A ruskettaa jo olemassa olevaa pigmenttiä, kun taas UV-B saa aikaan ihon pintasolukon lisääntymistä, eli ihon paksunemista ja uuden pigmentin muodostumista iholla.
Rusketus on ihon suojakeino, joka pyrkii vähentämään vahingollisten ultraviolettisäteiden pääsyä ihon syvempiin kerroksiin. Iho voi myös palaa, jos säteilyä tulee liikaa. Liiallinen UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Iho muuttuu kuivaksi ja karheaksi ja siihen tulee värimuutoksia.
Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä, vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko eliniän ajan. Siksi on syytä välttää UV-säteilyä tai suojautua siltä myös silloin kun välitöntä palamisvaaraa ei ole. Erityisesti lasten ja nuorten suojautuminen on tärkeää. Altistuksen lisääntyminen näkyy vasta vuosien kuluttua terveyshaittoina.
Ihosyöpävaara lisääntyy iholle tulevan säteilyn takia. Ihomelanoomista yli 80 % voitaisiin ehkäistä suojaamalla iho palamiselta. Kansalaisten omalla käyttäytymisellä on suuri kansanterveydellinen merkitys: rusketuksen ihannointi, lisääntynyt vähäpukeinen kesäulkoilu ja etelän rantalomailu ovat kasvattaneet väestön UV-altistusta paljon enemmän kuin ilmakehän muuttuminen.
Ihotyyppi kertoo palamis- ja ruskettumisherkkyydestä
Eri ihotyypit kestävät aurinkoa eri tavalla ja ne voidaan karkeasti luokitella seuraavasti:
Ihotyyppi Auringossa palaminen ja ruskettuminen
I Palaa erittäin helposti, ei rusketu
II Palaa helposti, ruskettuu vain vähän
III Palaa joskus, ruskettuu hyvin
IV Palaa harvoin, ruskettuu hyvin
Suomalaisista noin kolmannes kuuluu ihotyyppeihin I - II. Suurin osa on ihotyyppiä III, joka kymmenes on ihotyyppiä IV. Tumma iho reagoi auringonvaloon hitaammin, vaalea herkemmin. Punatukkaiset ja hyvin vaaleaihoiset ihmiset yleensä sietävät huonosti aurinkoa.
Rusketus vastaa parhaimmillaankin vain likimain suojakertoimen arvoa 4. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan ruskettuneenkin ihon läpi vaurioittamaan kudoksia. Iho ei karaistu palamisista, vaan tosiasiassa käy päinvastoin. Varsinkin lapsen ihon suojelu toistuvilta palamisilta alentaa aikuisiän ihosyöpäriskiä oleellisesti.
UV-säteily vaurioittaa silmiä
Ihon lisäksi myös silmät ovat herkkiä UV-säteilylle. Liiallinen lyhytaikainen altistus aiheuttaa akuutin tulehdustilan, jota kutsutaan lumisokeudeksi. Se on kivulias mutta onneksi parantuva vaiva.
Pitkäaikainen altistus säteilylle aiheuttaa silmän mykiössä hitaasti kehittyviä samentumia, mikä merkitsee, että mahdollinen kaihi alkaa kehittyä entistä nuoremmalla iällä. Erityisesti lasten silmien suojelu on tärkeää, sillä lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä, kuin aikuisen. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmän pohjaan asti jolloin verkkokalvon solut alkavat pikkuhiljaa rappeutua.
Silmät voi suojata UV-säteilyltä parhaiten käyttämällä varjostavaa hattua ja aurinkolaseja. Hyvät aurinkolasit paitsi suodattavat tehokkaasti, peittävät myös sivuilta silmään pyrkivän säteilyn.
Solariumin UV-säteily voi olla voimakkaampaa kuin auringon UV-säteily
Solariumlaitteet tuottavat aurinkoon verrattuna hyvin voimakasta UV-A säteilyä, jolloin iho ruskettuu nopeasti. Lisätietoja solariumin käytöstä löytyy Säteilyturvakeskuksen www-sivuilta.