Suomessa ilmanlaatu on keskimäärin hyvä verrattaessa esimerkiksi Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Tähän vaikuttaa Suomen sijainti etäällä suurista päästölähteistä kuten eteläisemmistä suurkaupungeista ja teollisuusalueista. Lisäksi omat päästömme ovat verrattain pienet, mikä osaltaan johtuu onnistuneista päästövähennysohjelmista.

Suomessa esiintyy kuitenkin Pohjois-Euroopalle tyypillisiä ilmanlaatuongelmia, joita ovat talviaikaiset inversiotilanteet, taajamien korkeat pölypitoisuudet keväisin sekä kaukokulkeutumisepisodit, jolloin esimerkiksi otsonia tai maastopalojen savua kulkeutuu maahamme ilmavirtauksien mukana.

Puhdas ilma on välttämätöntä ihmisen terveydelle ja luonnon hyvinvoinnille. Ilmanlaatu on kuitenkin teollistumisen aikakaudella huonontunut merkittävästi. Syynä ilmanlaadun huonontumiseen ovat teollisuuden ja energiantuotannon päästöt, fossiilisten polttoaineiden käyttö ja liikenteen räjähdysmäinen kasvu.

Monien ilmansaasteiden pitoisuudet ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä, mutta etenkin jokakeväinen katupöly, puun pienpoltto ja kesäiset otsoniepisodit ovat Suomessa ilmanlaadun haasteita.

Ilmanlaadun mittauksia tehdään kaupungeissa ja tausta-alueilla lakisääteisenä seurantana sekä osana kansainvälisiä sopimuksia.

Huono ilmanlaatu yhdistetään nykyisin muun muassa keuhkosairauksiin, kuten astmaan, ja se on huolenaihe yhä kasvavalle joukolle ihmisiä.

Korkeat otsonipitoisuudet voivat aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytystä. Hengityssairailla voivat myös yskä ja hengenahdistus lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Haittavaikutukset ovat kuitenkin erittäin yksilöllisiä.

Otsonille altistumista ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja voi parhaiten vähentää välttämällä rasittavaa liikuntaa tai työntekoa ulkoilmassa korkeiden pitoisuuksien aikana. Myös sisätiloissa pysyttelemisestä on apua, koska sisäilmassa otsonia on ulkoilmaa vähemmän.

Suomen ilmanlaatutilannetta voi seurata Ilmanlaatu nyt-sivulla www.ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu

Ilmanlaatua koskevat tiedotteet ovat verrattavissa mihin tahansa ulkoisista olosuhteista kertoviin tiedotteisiin kuten esimerkiksi maastopalo- tai kovan tuulen varoituksiin. Tiedotteiden ansiosta ilmansaasteista oireita saavat ihmiset osaavat esimerkiksi tehostaa astma- tai allergialääkitystään lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Oireilevat voivat myös olla helpottuneita jo pelkästään siitä, että epämääräisiin vaivoihin löytyy selkeä syy.

Kaikki ilmansaasteet ovat jollain tavoin haitallisia, eikä otsoni ole tässä suhteessa poikkeus. Haitallisuudesta johtuen saasteiden pitoisuuksia on jatkuvasti seurattava tarkoitusta varten perustetuilla mittausasemilla. Joillekin saasteille (mm. otsoni, rikkidioksidi, typpidioksidi) on lisäksi säädetty kynnyspitoisuuksia, joiden ylittyessä niiden aiheuttamat haitat voivat lisääntyä siinä määrin, että niistä on vielä erikseen julkaistava tiedotteita tai varoituksia.

Otsoni (O3, kolmiatominen happi) ei kuulu ilmakehän pysyviin kaasuihin, vaan se muodostuu ilmakehässä - sekä troposfäärissä (ilmakehän alin 10-17 kilometriä), että stratosfäärissä (seuraavat 30-40 kilometriä). Otsonia muodostava reaktio on molemmissa tapauksissa sama (O2 + O -> O3), mutta reaktiolle välttämättömiä happiatomeja tuottavat mekanismit ovat erilaiset ilmakehän eri kerroksissa.

Otsoni on helposti reagoiva kaasu, jolla on tärkeä rooli ilmakehässä. Stratosfäärissä happiatomi syntyy kaksiatomisten happimolekyylien hajotessa auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Troposfäärissä happiatomeja muodostuu etenkin typen oksidien ja hiilivetyjen valokemiallisissa reaktioketjuissa.

Eniten otsonia syntyy stratosfäärissä. Suurin osa (noin 90%) ilmakehän otsonista sijaitseekin stratosfäärin otsonikerroksessa, jossa otsoni luontaisesti suojaa maanpintaa liialta ultraviolettisäteilyltä.

Troposfäärissä on vain noin 10% otsonista. Maanpinnan lähellä otsoni on terveydelle haitallinen ilmansaaste, etenkin kun pitoisuudet ovat korkeita. Otsoni on kuitenkin myös troposfäärissä välttämätön kaasu, koska ilman otsonia ei ilmakehään syntyisi sen kemialliselle itsepuhdistuskyvylle välttämättömiä muita hapettimia (esim. OH-radikaali).

Suomessa kevät- ja kesäkausi on otollisinta aikaa otsoninmuodostukselle, ja erityisesti silloin otsonipitoisuudet voivat kohota alailmakehässä korkeiksi.