Vedenkorkeustilastot
Meriveden korkeutta mitataan mareografeilla pitkin Suomen rannikkoa. Suomessa meriveden korkeus riippuu eniten tuulesta, joten suurimpia vedenkorkeusvaihteluita tapahtuu myrskyissä. Myös havaintopaikalla on suuri merkitys. Eniten meriveden korkeus vaihtelee lahtien pohjukoissa, eli Suomessa Perämerellä ja Suomenlahden itäosassa. Pienintä vaihtelu on keskemmällä Itämerta, eli Suomessa Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä.
Seuraavat kuvaajat on laskettu merivedenkorkeushavainnoista vuosilta 1991–2020. Kuvaajissa on suurimmat ja pienimmät vedenkorkeudet joka havaintoasemalla, sekä asemien keskimääräinen vedenkorkeus (kuvaajissa yhtenäiset viivat). Myös joka aseman vuosien 1991–2020 korkeimpien ja alimpien vedenkorkeuksien keskiarvot (katkoviivoilla) on laskettu kuvaajiin. Koko 30 vuoden keskiarvon lisäksi asemilta on laskettu vuoden suurin ja pienin keskiarvo (pisteviivat).
Tilastot on laskettu kahdessa eri korkeusjärjestelmässä. Ensimmäisessä kuvaajassa arvot ovat teoreettisen keskiveden (MW) suhteen ja toisessa N2000-korkeusjärjestelmässä. Teoreettinen keskivesi seuraa keskimääräistä merenpintaa, kun N2000 on puolestaan kiinteään maahan sidottu korkeusjärjestelmä. Korkeusjärjestelmät eroavat toisistaan, koska keskimääräinen merenpinnan korkeus muuttuu ajan myötä kiinteän maan suhteen mm. maankohoamisen ja valtamerten pinnannousun vuoksi.
19.2.2025