Jäätyminen Perämeren pohjoisosassa alkoi marraskuun puolivälissä normaaliin aikaan. Jäätyminen oli vähäistä aina joulukuun puoliväliin saakka, jolloin Perämeren rannikon edustan jääpeite laajeni ja Suomenlahden itäosaan muodostui uutta jäätä noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Samaan aikaan myös Selkämeren rannikolle muodostui uutta jäätä keskimääräiseen aikaan. Jäätyminen jatkui joulukuun loppupuolella normaaliin tapaan.

Tammikuun alkupuolella sää kylmeni ja jäätyminen nopeutui niin, että Perämeri peittyi lähes kauttaaltaan jäähän tammikuun 10. päivänä. Sää muuttui kuitenkin pian lauhaksi ja tuuliseksi ja jäät kasautuivat Perämerellä ja Selkämerellä Suomen rannikon edustalle. Tammikuun loppupuolella alkoi uusi kylmä sääjakso ja sen aikana Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 26. päivänä noin kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Sen jälkeen sää muuttui taas lauhaksi ja tuuliseksi ja jäät ahtautuivat voimakkaasti Perämerellä Suomen rannikon edustalle.

Helmikuun alkupuolella alkoi kylmempi sääjakso, jonka aikana saavutettiin talven laajin jäätilanne. Pinta-alaltaan laajin tilanne oli 129 000 km² helmikuun 18. päivänä. Tällöin Perämeri, Merenkurkku ja Saaristomeri olivat kauttaaltaan jään peittämiä, Selkämeren rannikolla oli jäätä noin 20 mpk leveä alue, Suomenlahdella jääpeite ulottui idästä Helsingin pituuspiirille saakka ja Pohjois-Itämerellä oli rannikon edustalla kapea vyöhyke uutta jäätä.

Helmikuun loppupuolella ja maaliskuun alussa jäät Perämerellä ajautuivat koilliseen ja ahtautuivat Suomen puoleiselle merialueelle, samalla Perämeren eteläosaan ja Ruotsin rannikolle avautui laaja avoin alue. Maaliskuun puolivälissä alkoi sää uudelleen kylmetä ja sen aikana maaliskuun 24. päivänä oli jäätilanne lähes yhtä laaja kuin helmikuun 18. päivänä. Tämän jälkeen alkoi hidas jääpeitteen taantuminen sään pysyessä viileänä lähes koko kevään.

Jäät lähtivät Saaristomereltä sekä Selkämeren eteläosan ja Suomenlahden länsiosan saaristosta huhti - toukokuun vaihteessa noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Selkämeren pohjoisosa vapautui jäistä toukokuun alkupuolella ja Suomenlahden itäosa toukokuun puolivälissä noin kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Perämerellä runsaasti ahtautunut jää suli hitaasti ja sieltä viimeiset jäät Ulkokallan edustalta lähtivät vasta kesäkuun puolivälissä noin neljä viikkoa keskimääräistä myöhemmin.

Kiintojään suurin paksuus oli Perämeren pohjoisosassa 50–85 cm, Perämeren eteläosassa 40–65 cm, Selkämerellä 10–40 cm, Saaristomerellä 10–30 cm, Suomenlahden länsiosassa 10–20 cm ja Suomenlahden itäosassa 30–45 cm. Perämeren ulapan jään paksuus oli pohjoisosassa 40–60 cm ja eteläosassa 10–40 cm. Suomenlahden itäosassa ulapan jään paksuus oli 15–50 cm.

Jäätalven kesto oli noin kaksi viikkoa keskimääräistä pidempi Perämerellä ja noin viikon Selkämeren rannikolla. Saaristomerellä Turun saaristossa talven kesto oli keskimääräinen, mutta Ahvenanmaan saaristossa noin seitsemän viikkoa keskimääräistä lyhyempi. Suomenlahden saaristossa sekä Suomenlahden ulapalla Suursaaren itäpuolella jäätalven kesto oli keskimääräinen, mutta Suursaaren länsipuolella talven kesto oli noin kuusi viikkoa keskimääräistä lyhyempi.

Simo Kalliosaari