Jäätyminen alkoi Perämeren pohjoisosassa marraskuun alkupuolella normaaliin aikaan. Samaan aikaan myös Suomenlahden itäosaan muodostui uutta jäätä, noin kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin. Jääpeite kasvoi jonkin verran marraskuun aikana ja joulukuun alkupuolella. Tällöin jäätilanne vastasi ajankohdan keskimääräistä tilannetta. Joulukuun puolivälissä sää muuttui lauhemmaksi ja jäätyminen pysähtyi. Joulukuun loppupuolella oli lyhyt kylmempi sääjakso, jonka aikana uutta jäätä muodostui Perämeren pohjoisosaan. Suomenlahden itäosassa ohut jää rikkoutui lautoiksi ja ajautui paikoin päällekkäin.

Tammikuussa sää oli vaihteleva, aluksi oli lauhaa ja tuulista ja jäät Perämeren pohjoisosassa ajautuivat päällekkäin ja ahtautuivat. Sen jälkeen sää muuttui kylmemmäksi ja jäätä muodostui kaikille merialueille. Merenkurkku peittyi uuteen jäähän tammikuun 10. päivänä. Suomenlahden itäosassa jää ulottui Suursaareen saakka. Tammikuun puolivälissä lauha ja tuulinen sää rikkoi ohuen uuden jään lautoiksi ja jäät Perämeren pohjoisosassa ja Suomenlahdella ajautuivat kiintojäätä vasten ja ahtautuivat. Tammikuun loppupuolella sää muuttui taas kylmäksi ja Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 26. päivänä, runsaan viikon keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin.

Helmikuun alussa Perämeren pohjoisosassa oli ahtautunut jäävyöhyke kiintojään edustalla ja ulompana oli verraten tasainen keskimääräistä ohuempi jääpeite. Selkämeren eteläosassa ja Suomenlahden länsiosassa jäätä oli keskimääräistä vähemmän. Helmikuun alkupuolella jään määrä vähitellen lisääntyi myös Suomenlahdella ja Selkämerellä. Talven laajin tilanne saavutettiin helmikuun 11. päivänä, jolloin Perämeri oli kauttaaltaan jään peittämä, Selkämeren ulappa oli avoin, Ahvenanmeren pohjoisosassa oli uutta jäätä ja Suomenlahdella jääpeite ulottui linjalle Utö–Pakri. Laajimmillaan jääpeitteen pinta-ala oli 157 000 km². Helmikuun puolivälissä jää Selkämerellä ja Suomenlahden länsiosassa rikkoutui lautoiksi, ajautui koilliseen ja ahtautui Suomen rannikon edustalle. Helmikuun loppupuolella uutta jäätä muodostui Selkämerelle ja Suomenlahdelle.

Maaliskuun alussa Perämerelle avautui railo Suomen rannikon edustalle ja jäät ahtautuivat Ruotsin rannikon edustalle. Railo peittyi ohueen tasaiseen jäähän. Suomenlahdella jäät pysyivät maaliskuun ajan Suomen rannikon edustalla ja Viron rannikolla oli avointa Suursaaren kaakkoispuolelle saakka.

Huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja jäät alkoivat sulaa. Saaristomeri vapautui jäistä huhtikuun puolivälissä, noin viikon keskimääräistä aiemmin. Selkämereltä ja Suomenlahden länsiosasta jäät lähtivät huhtikuun puolivälin jälkeen ja Merenkurkusta huhtikuun lopulla keskimääräiseen aikaan. Suomenlahden itäosa vapautui jäistä huhtikuun lopulla noin viikon normaalia myöhemmin. Toukokuun sää oli keskimääräistä kylmempi ja jäiden lähtö viivästyi, niin että viimeiset jäät Perämeren ulapalta sulivat kesäkuun alussa noin viikon keskimääräistä myöhemmin.

Kiintojään suurin paksuus Perämeren pohjoisosassa oli 70–85 cm, Perämeren eteläosassa 50–60 cm, Selkämerellä 40–50 cm, Saaristomerellä 25 cm ja Suomenlahdella 40–60 cm. Perämeren ulapan jään paksuus oli pohjoisosassa 40–60 cm ja eteläosassa 20–40 cm. Selkämerellä ja Suomenlahden länsiosassa ulapan jään paksuus oli 10–30 cm ja Suomenlahden itäosassa 25–50 cm.

Jäätalven kesto oli Perämerellä, Merenkurkussa, Selkämeren pohjoisosassa ja Saaristomerellä keskimääräinen. Selkämeren eteläosassa jäätalven kesto oli yli viikon ja Ahvenanmerellä noin viisi viikkoa keskimääräistä lyhyempi. Suomenlahden länsiosassa jäätalven kesto oli noin viikon ja Suomenlahden itäosassa noin neljä viikkoa keskimääräistä pidempi.

Simo Kalliosaari