Jäätyminen Perämeren pohjoisosassa alkoi marraskuun loppupuolella, runsaan viikon keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin. Suomenlahden itäisimpiin osiin Pietarin edustalle ja Viipurin lahdelle jäätä alkoi muodostua hieman aiemmin, marraskuun puolivälissä. Jäätyminen oli vähäistä marraskuun aikana ja joulukuun alussa. Joulukuun alkupuolella Perämeren pohjoisosaan muodostui uutta jäätä niin, että jäätilanne joulukuun puolivälissä vastasi suunnilleen ajankohdan normaalia tilannetta. Joulukuun loppupuoli oli lauha ja tuulinen ja jäät ahtautuivat Perämeren pohjoisosaan rannikon kiintojäätä vasten.

Tammikuun alussa alkoi Suomenlahden saaristoalueelle Loviisasta itään muodostua uutta jäätä noin kaksi viikkoa keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin. Tammikuun alkupuolella jäätyminen oli vähäistä, mutta kuun puolivälissä alkoi kylmempi sääjakso ja uutta jäätä muodostui sekä Pohjanlahdelle että Suomenlahdelle. Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 26. päivänä, puolitoista viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Samaan aikaan Selkämerellä oli noin 10 mpk leveä vyöhyke uutta jäätä ja Suomenlahden ulapalla jää ulottui idästä Suursaareen. Tammikuun lopulla voimakkaat tuulet hajottivat Perämeren jääkentän ja jäät ahtautuivat Suomen rannikon edustalle muodostaen pahoin ahtautuneen jäävyöhykkeen kiintojään edustalle.

Helmikuun alkupuolella Perämerelle muodostui ajoittain uutta jäätä, jonka tuulet nopeasti rikkoivat lautoiksi ja painoi ne koilliseen yhtenäisen jään reunaan. Suomenlahdella jäätilanne taantui niin, että jäätä oli helmikuun puolivälissä enää Seiskarin pituuspiiriltä itään. Helmikuun puolivälissä alkoi kylmä sääjakso ja jäätä muodostui kaikille merialueille. Tämän pakkasjakson aikana saavutettiin talven laajin tilanne, 96 000 km², helmikuun 24. päivänä, jolloin Perämeri, Merenkurkku ja Saaristomeri olivat kauttaaltaan jään peitossa, Selkämerellä oli 5–15 mpk leveä vyöhyke tiheää ajojäätä Suomen rannikon edustalla sekä Ruotsin rannikolla Gävlen edustalla, Suomenlahdella jään reuna kulki Hangon edustalta Kalbådagrundin kautta Vaindloon ja siitä Viron rannikolle. Helmikuun lopulla jäätilanne alkoi nopeasti taantua varsinkin Selkämerellä ja Suomenlahdella, missä tuulet rikkoivat ohuen jään muodostaen sohjovyön Selkämeren rannikon edustalle ja Suomenlahden länsiosan saaristoon sekä ahtautuneen jäävyöhykkeen Suomenlahden itäosaan.

Maaliskuun alkupuolella talvi kiristi hieman otettaan ja uutta jäätä muodostui kaikille merialueille. Sää muuttui kuitenkin lauhaksi maaliskuun puolivälissä ja jäät alkoivat vähitellen haurastua ja sulaa Selkämereltä ja Suomenlahdelta. Perämerellä sen sijaan tuulet pitivät pahoin ahtautuneen jääkentän Suomen rannikon edustalla vaikeuttaen laivaliikennettä. Huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja jäiden haurastuminen ja sulaminen jatkui. Ensimmäiseksi jäät lähtivat Saaristomereltä ja Suomenlahden länsiosasta vähän huhtikuun puolivälin jälkeen normaaliin aikaan. Selkämeri vapautui jäistä huhtikuun loppupuolella ja Merenkurkku toukokuun alkupuolella keskimääräiseen aikaan. Suomenlahden itäosasta jäät lähtivät huhtikuun lopussa noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Toukokuun sää oli vaihteleva ja jäiden sulaminen Perämerellä oli hidasta. Rannikon kiintojäät sulivat toukokuun puolivälissä, mutta pahoin ahtautunut ajojääalue Kemin edustalta Raahen edustalle pysyi paikallaan toukokuun loppupuolelle. Viimeiset jäät Perämereltä Hailuodon edustalta lähtivät kesäkuun 11. päivänä, kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Kiintojään suurin paksuus oli Perämeren pohjoisosassa 50–85 cm ja eteläosassa 30–60 cm, Selkämerellä 20–45 cm, Saaristomerellä ja Suomenlahden länsiosassa 10–25 cm sekä Suomenlahden itäosassa 20–45 cm. Ulapan jään paksuus Perämeren pohjoisosassa oli 30–70 cm ja eteläosassa 10–40 cm, Selkämerellä 5–20 cm ja Suomenlahden itäosassa 20–50 cm.

Jäätalven kesto oli Perämeren pohjoisosassa noin viikon keskimääräistä lyhyempi ja Perämeren eteläosassa runsaan viikon sekä Selkämeren rannikolla noin viikon keskimääräistä pidempi. Saaristomerellä talven kesto oli lähes kolme viikkoa ja Suomenlahden länsiosan rannikolla yli neljä viikkoa sekä Suomenlahden itäosassa noin kaksi viikkoa keskimääräistä lyhyempi.

Simo Kalliosaari