Jäätalvi 2003–2004 oli keskimääräinen
Jäätalvi 2003–2004 oli keskimääräinen, kun talven luokitteluna on pinta-alan laajuus.
Jäätyminen alkoi Perämeren pohjoisosassa marraskuun loppupuolella ja Selkämeren rannikolla joulukuun puolivälin jälkeen noin viikon keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin. Suomenlahden itäosissa, Viipurinlahdella ja Pietarin edustalla jäätyminen alkoi joulukuun puolivälissä, noin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin ja Saaristomerellä sekä Suomenlahden länsi- ja keskiosissa vuodenvaihteessa keskimääräiseen aikaan.
Joulukuun aikana jään määrä hitaasti lisääntyi Perämeren pohjoisosissa niin, että vuodenvaihteessa jäätä oli pohjoisesta Hailuodon länsipuolelle. Perämeren eteläosassa, Selkämerellä ja Suomenlahdella oli saaristoalueilla ohutta kiintojäätä ja uutta jäätä.
Tammikuun alussa oli kylmä sääjakso ja uutta jäätä muodostui rannikon edustalle sekä Pohjanlahdella että Suomenlahdella. Kuun puolivälissä jääpeite muodostui Merenkurkkuun ja Suomenlahden itäosassa jäätä oli Lavansaareen saakka. Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 23. päivänä noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Tammikuun loppupuoli oli lauha ja tuulinen. Jäät ahtautuivat Perämeren pohjoisosassa ja ajautuivat päällekkäin sekä Perämerellä että Suomenlahdella. Samalla jään reunaan muodostui sohjovyö.
Helmikuun alkupuolella oli lyhyitä pakkasjaksoja, joiden aikana jäät vahvistuivat ja jäätä muodostui Selkämerelle ja Suomenlahdelle. Helmikuun puolivälissä Selkämeren pohjoisosassa jäätä oli Storkallegrund–Agö-linjalle ja Suomen rannikon edustalla oli 10–20 mpk leveä ohuen jään vyöhyke. Suomenlahdella jäätä oli idästä Hangon pituuspiirille. Helmikuun loppupuoli oli lauha ja jäätilanne taantui niin, että jään reuna siirtyi Selkämeren pohjoisosassa Merenkurkkuun ja Suomenlahdella Porkkala–Kalbådagrund–Narva-linjalle. Samalla jääkenttään muodostui ahtautumia.
Maaliskuun alussa alkoi kylmä sääjakso ja uutta jäätä muodostui nopeasti lisää. Talven laajin jäätilanne saavutettiin maaliskuun 11. päivänä, 153 000 km². Perämeri, Saaristomeri ja Suomenlahti olivat silloin kauttaaltaan jään peitossa, Selkämerellä oli ulappa avoin ja jäätä oli Suomen rannikon edustalla 15–20 mpk ja Ruotsin rannikon edustalla 30–45 mpk. Pohjoisella Itämerellä jään reuna oli Utö–Osmussaari-linjalla. Maaliskuun puolivälissä sää lauhtui ja jäätilanne taantui nopeasti.
Huhtikuun alussa Selkämeren ulappa oli avoin ja jäätä oli vain saaristossa. Suomenlahdella oli leveä railo Viipurinlahden suulta Kalbådagrundiin ja siitä länteen meri oli saaristoa lukuun ottamatta avoin.
Jäät lähtivät kaikilta merialueilta keskimääräiseen aikaan, Saaristomereltä, Selkämereltä ja läntiseltä Suomenlahdelta huhtikuun loppupuolella, Suomenlahden itäosasta huhtikuun lopulla, Perämeren eteläosasta toukokuun alkupuolella ja Perämeren pohjoisosasta toukokuun lopulla.
Kiintojään suurin paksuus Perämerellä oli 50–75 cm, Selkämerellä 40–50 cm, Saaristomerellä 20–40 cm, Suomenlahden länsiosassa 35–45 cm ja Suomenlahden itäosassa 40–65 cm. Ulapan jään paksuus Perämerellä oli 40–60 cm, Selkämerellä 10–20 cm, Suomenlahden länsiosassa 10–25 cm ja itäosassa 25–50 cm.
Jäätalven kesto oli Saaristomerellä ja Suomenlahden länsi- ja keskiosassa keskimääräinen, Perämerellä ja Selkämerellä viikon ja Suomenlahden itäosassa noin kaksi viikkoa keskimääräistä lyhyempi.
Simo Kalliosaari