Jäätalvi 2004–2005 oli keskimääräinen
Jäätalvi 2004–2005 oli keskimääräinen, kun talven luokitteluna on jään pinta-ala.
Talvi alkoi muilla merialueilla kuin Perämerellä huomattavasti keskimääräistä aikaisemmin, marraskuun loppupuolella, mutta joulukuun ja tammikuun lauha sää sulatti suurelta osin syntyneen ohuen jään. Laajempi jäätyminen alkoi vasta helmikuun puolivälissä.
Jäätyminen Perämeren pohjoisosassa alkoi marraskuun puolivälissä, noin viikon keskimääräistä myöhemmin ja Perämeren eteläosassa marraskuun loppupuolella normaaliin aikaan. Samaan aikaan alkoi jäätä muodostua myös Selkämerelle, Saaristomerelle ja Suomenlahden länsiosaan noin kuukauden keskimääräistä aiemmin ja Suomenlahden itäosaan noin kaksi viikkoa keskimääräistä aiemmin.
Joulukuun alkupuolella sää muuttui lauhaksi ja jäätilanne taantui. Selkämeren eteläosan, Saaristomeren ja Suomenlahden keski- ja länsiosan saaristossa ohut jää suli suurelta osin joulukuun aikana. Perämeren pohjoisosassa jää pysyi Kemi kahden ja Oulu yhden pohjoispuolella. Joulukuun lopulla oli vähän kylmempää ja uutta jäätä muodostui uudelleen Selkämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden saaristoon. Perämeren pohjoisosassa jään raja siirtyi linjalle Kemi I – Oulu I – Raahen majakka.
Tammikuu oli lauha aivan kuun loppupuolelle saakka. Kylmä sää kuun lopulla kasvatti jääpeitettä, niin että suurin osa Perämerta peittyi jäähän ja Merenkurkkuun muodostui jääpeite. Suomenlahdella jäätä oli Kotka–Seiskari-linjalle.
Helmikuu alkoi lauhana ja jäätilanne taantui. Perämerellä jäät pakkautuivat Kemi yhden ja Oulu yhden sisäpuolelle. Uusia ahtautumia muodostui Kemi yhden ja Kemi kahden välille. Helmikuun puolivälissä sää kylmeni ja jäätä muodostui kaikille merialueille. Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän helmikuun 24. päivänä yli kuukauden keskimääräistä myöhemmin. Helmikuun lopussa jään raja Pohjanlahdella kulki Sundsvallin edustalta noin 30 mpk Sydostbrottenin eteläpuolitse Storkallegrundiin ja siitä noin 15 mpk Rauman majakan länsipuolitse Ahvenanmaalle. Saaristomeri oli jäässä ja Suomenlahdella jäätä oli Bengtskär–Pakri-linjalle.
Maaliskuun alkupuoli oli kylmä ja jäätä muodostui lisää. Talven laajin jäätilanne saavutettiin maaliskuun 16. päivänä, 178 000 km². Perämeri oli silloin kauttaaltaan jäässä. Selkämerellä oli osittain avointa Finngrundetilta pohjoiseen Sundsvallin edustalle. Ahvenanmeri, Saaristomeri ja Suomenlahti olivat jään peitossa. Pohjoisella Itämerellä jään raja oli Söderarm–Bogskär–Tahkuna-linjalla ja Riianlahti oli jäässä. Vähän tämän jälkeen alkoi jäätilanne taantua.
Jäät lähtivät Pohjois-Itämereltä maaliskuun loppupuolella noin viikon keskimääräistä aiemmin, Selkämereltä, Saaristomereltä ja Suomenlahdelta huhtikuun loppupuolella keskimääräiseen aikaan. Perämeri vapautui jäistä toukokuun loppupuolella hieman keskimääräistä aiemmin.
Kiintojään suurin paksuus Perämerellä oli 45–70 cm, Selkämerellä 40–45 cm, Saaristomerellä 25–30 cm, Suomenlahden länsiosassa 40 cm ja Suomenlahden itäosassa 45–55 cm. Ulapan jään paksuus Perämerellä oli 20–45 cm, Selkämerellä 5–20 cm, Suomenlahden länsiosassa 5–15 cm ja Suomenlahden itäosassa 20–40 cm.
Jäätalven kesto jäi kaikilla merialueilla keskimääräistä lyhyemmäksi, Perämerellä noin 2 viikkoa, Pohjois-Itämerellä noin viikon. Saaristomerellä sekä Selkämeren- ja Suomenlahden saaristossa jäätalven kesto oli hieman keskimääräistä lyhyempi ja Selkämeren sekä Suomenlahden ulappa-alueilla noin kuukauden keskimääräistä lyhyempi.
Simo Kalliosaari
