Vuosiyhteenveto

Vuosi 2014 oli Suomen mittaushistorian toiseksi lämpimin, vuoden 1938 jälkeen. Erityisesti Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaan länsiosaan ja Pohjois-Savoon ulottuvalla alueella oli monin paikoin ennätyksellisen lämmintä. Sademäärät eivät poikenneet merkittävästi pitkän ajan keskiarvoista.

Talvi

Talvikuukausien eli joulu-helmikuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston nollasta Pohjois-Lapin noin -10 asteeseen. Talvi oli koko maassa keskimääräistä lauhempi, paikoin maan keski- ja pohjoisosassa harvinaisen lauha. Talvikuukausien keskilämpötila oli lähes koko maassa 2-4 astetta keskiarvojen yläpuolella. Sekä joulukuu, että helmikuu olivat selvästi tavanomaista leudompia, mutta kylmä tammikuu toi talven keskilämpötilaa alaspäin.

Talvikuukausien sademäärä vaihteli Pohjois-Lapin noin 80 millimetrin ja Kainuun yli 200 millimetrin välillä. Maan eteläosassa ja Pohjois-Lapissa sadetta kertyi keskimääräistä vähemmän. Erityisen sateisen joulukuun myötä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Meri-Lapissa sen sijaan sadesumma oli harvinaisen suuri.

Kevät

Kevätkuukausien eli maalis-toukokuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Poikkeama oli maan keskiosassa runsaat kaksi astetta, Pohjois-Lapissa vajaan asteen. Keskilämpötila kohosi maan eteläosassa runsaaseen +5 asteen mutta jäi Pohjois-Lapissa pakkasen puolelle. Maaliskuu ja huhtikuu olivat tavanomaista lämpimämpiä, maaliskuu jopa poikkeuksellisen lauha, mutta toukokuun keskilämpötila oli lähellä tavanomaista.

Kevätkuukausien kokonaissademäärä oli maan itäosassa sekä Käsivarren Lapissa tavanomaista suurempi, jopa puolitoistakertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden. Sen sijaan maan länsiosassa ja maan pohjoisosassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta jäätiin tavanomaista niukemmille sateille.  Maan itäosassa kevään sateet kertyivät etupäässä toukokuussa, kun taas maaliskuu ja huhtikuu olivat tavanomaista kuivempia.

Kesä

Kesäkuukausien eli kesä-elokuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta 16 asteesta pohjoisimman Lapin vajaaseen 12 asteeseen. Kesäkuu oli harvinaisen kylmä, lämmin heinäkuu ja elokuu nostivat kesän keskilämpötilan koko maassa tavanomaista korkeammaksi. Länsirannikolla ja Lapissa noin 1,5 asteen poikkeama oli paikoin harvinaisen suuri, muualla poikkeama oli 0,5-1,0 astetta.

Hellepäiviä oli toukokuu mukaan lukien eniten Kouvolan Utissa, jossa niitä oli 43 eli yli kaksinkertaisesti tavanomaiseen nähden. Koko maan hellepäiviä oli touko-elokuussa 50, kun niitä keskimäärin on 36. Viime vuonna koko maan hellepäiviä oli 52.

Kesäkuukausina satoi eniten maan lounaisosassa, länsirannikon läheisyydessä sekä Lapin länsiosassa, jossa sademäärä ylitti yleisesti 250 mm. Se on lähes puolitoistakertaisesti tavanomaiseen nähden. Vähiten satoi Keski-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Lapissa, jossa sademäärä jäi yleisesti 180 millimetrin alapuolelle. Havaintoasemista Someron Salkola oli myös koko kesän mittakaavassa sateisin, kun sadetta kertyi siellä kaikkiaan 381 mm. Vähiten eli 116 mm satoi Enontekiön Kilpisjärvellä.

Salamointi runsasta, mutta ei poikkeuksellista

Ukkosia esiintyi touko-elokuun aikana huomattava määrä: salamoita havaittiin jakson aikana noin 200 000, kun pitkän jakson vuosikeskiarvo on noin 140 000. Etenkin heinäkuussa salamoi runsaasti, ja kuukauden salamamäärä oli noin 117 000, joka on yli puolet kaikista kesän salamoista. Paikallisesti runsaimmin salamoi Enontekiön Karesuvannossa, jossa salamatiheys oli 160 maasalamaa sataa neliökilometriä kohden. Ukkosta esiintyi runsaasti lähes koko Suomessa Lappia myöten.

Vuorokausista runsaimmin salamoi 31.7. (21 000 salamaa), 28.7. (16 000) sekä 15.7. (15 000). Heinäkuun 31. päivä havaittiin myös kesän suurimmat paikalliset salamatiheydet, kun Taivalkoskella ja Järvenpäässä salamoita havaittiin 90 maasalamaa sadalla neliökilometrillä vuorokaudessa. Runsassalamaisuudesta huolimatta salamamäärät eivät olleet ennätyksellisiä. Viimeksi ukkoskauden kokonaissalamamäärä on ylittänyt 200 000 vuonna 2003.

Syksy

Syyskuukausien eli syys-marraskuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata vähän tavanomaista korkeampi, lounaassa paikoin harvinaisen korkea. Sateiden osalta syksy oli maan eteläosassa sekä suuressa osassa Lappia harvinaisen kuiva. Pohjanmaalta Kainuuseen ja Koillismaalle ulottuvalla alueella oli puolestaan harvinaisen sateista.